Aamun sininen hetki

Lopultakin uskalsin lähteä vähän liikkeelle, aamukävelylle vielä nukkuvaan maisemaan. Hitaasti ja varoen, mutta syvään raitista ilmaa hengittäen. Sininen hetki leikitteli valoilla ja varjoilla. Yksinäinen pulkka lepäsi unohdettuna, oliko siinä menty vauhdikkaasti päin puuta?

Hiljaisella kävelytiellä oli tunnelmallista ja levollista. Kauempaa katsottuna valot ja varjot pehmenivät sävyiltään.

 

Onnellisena liikkeellepääsystä askelsin lumessa. Miten hyvältä tuntuikaan hengittää ulkoilmaa ja hengästyä vähän.

Aukealla tuuli puski vastaan ja tallaamaton polku antoi haastetta. Hieman jo väsytti, mutta into oli suuri enkä tahtonut kääntyä takaisin. Mikään ei ole tylsempää kuin kääntyä omia jälkiään takaisin. Sinnikkäästi taivalsin keskellä peltoja.

Sininen hetki haihtui vaivihkaa ja antoi tilaa harmaanvalkealle värimaailmalle. Loppusuoralla alkoi jo näkyä muitakin varhaisia liikkujia. Tämä aikainen kävelijä oli erityisen hyvällä mielellä päästyään taas liikkeelle, parin tunnin rauhallinen lenkki lähiluontoon antoi mukavia, talvisia elämyksiä. Ja sitä varpusten sirkutusta loppumatkasta, joko linnut tekevät kevättä täyttä päätä?

Rentouttavaa ja voimauttavaa päivän jatkoa sinulle.