tiistai 12. helmikuuta 2013

Havahtuminen

Pari päivää sitten  havahduin siihen, että blogini sisältö on  muuntunut aiemmasta Hipaisuja-blogistani .

Hipaisuissa pohdin ja selvittelin ajatuksiani  elämääni koskettavista teemoista kuten mm. ihmisten kohtaaminen, ihmisuhteet ja tunteet, työuupumus ja kipuilu. Aina on mukana ollut myös luonto tärkeänä osana.

Nyt sitten huomasin, että luonto ja luontoretket ovat ottaneet vallan blogissani. Jäin pohtimaan, mitä on tapahtunut ja miksi. Kauaa ei tarvinnut miettiä, kun muistin viime vuoden monet vaikeudet. Vaikeuksien keskellä selvittelin ajatuksiani ja mietiskelin asioita vanhassa blogissani.

Havaitsin, että nyt on moni asia paremmalla tolalla kuin viime vuonna. Ja kun elämässä näyttää  koittaneen suvantovaihe, pohdinnat ovat jääneet hieman taka-alalle ja olen kyennyt  nauttimaan  monesta asiasta enemmän. Totta vieköön, stressioireet ovat hävinneet, se on jo iso asia. Ja kivut ovat kaikonneet. Se on niin äärettömän helpottavaa ja arvokasta,  se antaa tilaa ilolle, nautinnolle ja nykyhetkessä elämiselle.

Olen minä edelleen pohdiskelija ja tuumailija, tänne niitä en vain  ole tullut kirjanneeksi. Saattaa niitä mietteitä ilmaantua tännekin, jos jokin aihe ottaa minuun syvän kosketuksen. Vaikka itse olen viime aikoina keskittynyt enemmän luontoiluun,  on tosi mielenkiintoista lukea muiden kirjoittajien omia  ajatuksia ja syvällisiäkin pohdintoja heidän blogeistaan, vaikka en aina kommentoisikaan.






Havahtuminen siihen, että elämä näyttää tässä hetkessä valoisampia kasvojaan, on aika hieno juttu. Eikä vain aika hieno, vaan upea.  Hyvän mielen lähteitä on tosiaan enemmän kuin vain 10.

Olisiko tässä eräs opetus vaikean viime vuoden jäljiltä? Opetus siitä,  että  elämässä  on runsaasti  hyvää ja kaunista, vaikka on menettänyt paljon ja kokenut kaikenmoista?



15 kommenttia:

  1. Olen itse havainnut saman, kun olen miettinyt blogiani, taitaa viisi vuotta tullä täyteen syksyllä bloginpitoa. Blogi on ikään kuin kuvapäiväkirja, josta huomaa muutoksen ja kehityksen omassa itsessään. Minulla oli parisen vuotta sitten rankka aika, joka on johtanut nykytilanteeseen ja mm. kirjoittamiseen ja kirjan tekemiseen.

    VastaaPoista
  2. Minulle on käynyt aivan samoin, karun elämänpolun kuljettuani on elämä ensimmäistä kertaa ehjä, seesteinen ja onnellinen. Se heijastuu vahvasti myös blogiini, joka on muuttunut paljon. Kirjoitin aiemmin toista blogia, jossa en tunteita ja ajatuksia säästellyt. Nyt sellaiseen ei vain ole tarvetta ja blogi on muuttunut paljolti luontopainotteiseksi. Kun oma elämä on kunnossa, alkaa tehdä havaintoja oman navan ulkopuolelta. Se ei ole huono asia se. Sama kehityskaari blogin suhteen meillä siis.

    VastaaPoista
  3. Usein lähtee sanoista ja päätyy kuviin. Näin kävi minullekin.

    VastaaPoista
  4. Kuinka selätit työstressin ja mielenvaihtelut...? Liian laaja kysymys, selviääkö se edellisestä blogistasi? Painiskelen hieman tiettyjen asioiden kanssa, mutta luonto on hyvä lääke!!

    Kauniita sinisiä aamuhetken kuvia tuolla aikaisemmin.

    VastaaPoista
  5. Sussi, tosi hienoa, että elämäsi on tavallaan johtanut sinut kirjoittamiseen ja jopa kirjan tekemiseen! Elämänkokemukset muokkaavat ihmistä ja jos sen kaiken voi kääntää vahvuudekseen ja purkaa luovalla tavalla, se on mahtavaa.

    Saga, olen huomannut saman kuin sinäkin. Kun oma elämä on tasapainossa ja olo hyvä, näkee muutakin kuin omat murheensa ja oman tilanteensa. On ollut hyvin sydäntä lämmittävää, kun kokee jaksavansa antaa itsestään muille.

    Pekka, voipi olla. Sanat ovat edelleen minulle tärkeitä, mutta olen kanavoinut ajatuksiani muulla tavoin.

    Johki, lyhyesti on vaikea vastata, Hipaisuissa mietin noita asioita paljonkin.

    Nyt jälkikäteen ajattelen, että tärkein syy työstressin selättämiseen oli työn vaihtaminen. Muitakin osatekijöitä varmasti oli.

    Jokin työ, vaikka mieleinen onkin, voi olla tietyssä elämänvaiheessa liian stressaavaa. Työn vaihtuessa muuttuu moni muukin asia ja minulle se on ollut voimaannuttava kokemus.

    Sinisissä hetkissä on taikaa, nautitaan niistä!

    VastaaPoista
  6. Luonto on niin voimaannuttava vastapaino meille oravanpyöräläisille.
    Ihastuttava kuva. Siinä on niin rauhallinen tunnelma.
    Puuhakasta perjantaita!

    VastaaPoista
  7. Kuva on todella hieno: lumi on koristellut karun kasvin. Voi jo kuvitella, kuinka kuivaan oksaan puhkeavat vihreät lehdet ja kauniit kukat. Aivan kuten sinun elämässäsi on käynyt ja käymässä!

    VastaaPoista
  8. Tarina, sinäkin arvostat luontoa ja huomaat sen merkityksen! Se on valtava voimavara kiireiselle, tietotulvaan hukkuvalle nykyihmiselle.

    Kiitos Tarina ja rentouttavaa päivää sinulle....=)

    VastaaPoista
  9. Kiitos Ari kauniista sanoistasi! Kuten luonnossa kuiva kasvi voi herätä eloon ja kasvuun, voi ihminenkin vahvistua ja alkaa kukoistaa. Kannustava ajatus!

    VastaaPoista
  10. Joskus on hyvä katsoa taakse, jotta näkee miten on päässyt eteenpäin.

    Luulen, että osa blogin pitämisen ilosta on antaa sen muuttua vapaasti uuteen muotoon.

    Iloa ja kauneutta päiviisi =)

    VastaaPoista
  11. Hyvin sanottu Birgitta tuo taakse katsomisesta ja eteenpäinmenosta. Arjen touhuissa se unohtuu toisinaan ja pitää ihan pysähtyä, että sen huomaa.

    Elämänmakuista ja antoisaa viikonloppua sinulle....=)!

    VastaaPoista
  12. Elämä menee eteenpäin ja muuttaa ihmistä. Myös halu muuttaa itse itseään muuttaa. Mukava kuulla (ja nähdä blogeistasi), että elämäsi on kulkenut mieluisaan suuntaan. Ei aina tarvitse olla pohdiskeleva, välillä voi vain katsella ympäröivää kauneutta, hengähtää ja nauttia elämästä :) Ihanaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  13. Nan, tämä on tosiaan kuin hengähtäisi. Monet muutokset hengästyttivät ja nyt on hyvä hengitellä ihan rauhassa. Kiitos ja ihanaa talvipäivän jatkoa sinullekin!

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!