sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Hiihtoa ja kukkasia

Näin pitkään on saanut hiihtää eteläisessä Suomessa, mutta aamun hiihto saattoi olla jo viimeinen. Maa pilkottaa paikka paikoin. Varhaisaamun maisema oli unisen utuinen, viileän pastellinen. Hiljaisessa aamussa kuului suksien voimakas rahina ladulla, yöpakkaset olivat jäätäneet sen välillä korkeiksi, kapeiksi ja koviksi kouruiksi ja välillä leveän laakeiksi kaistoiksi.






Tämä kevät on erikoinen, ensimmäiset leskenlehdet näin siinä ladun vierustan rinteen pälvipaikassa. Digipokkari ei suostunut tarkentamaan kohmeisia nuppuja, akku taisi olla vähissä. Jatkoin rahistelua kovettuneella ladulla,  hitaasti lykkien.










Hiihdon jälkeen läksin vielä kävelylle, olihan leskenlehdistä saatava kuva. Ladun lähimaastossa on usein rinteessä leskenlehtiä aikaisin, siispä sinne. Ensin näin vain pullean nupun.






Ja rinteen toisella reunalla niitä oli, pikkuaurinkoja! Keskellä kuivia  kasvinosia ja kevään harmaata maanpintaa.















Kevään toiset kasvot pienen matkan päässä, rouhea lumipinta ja tuulen tuivertama osmankäämi.










Loppumatkasta silmät löysivät maasta vielä jotain pientä sinistä. Oioi, pieniä kevätkukan nuppuja!







Kaunista sunnuntain jatkoa, kevät on jo ovella!


9 kommenttia:

  1. Harvinaista on löytää leskenlehden kukkia hiihtoladun varrelta. Lupaavaa että jaksavat jo nousta kukkimaan.

    VastaaPoista
  2. Seita, oli minullekin ensimmäinen kerta. Latu on sillä kohtaa jo melko huonossa kunnossa ja toisaalta leskenlehdet kasvoivat rinteen pälvikohdassa. Kukat antoivat lupauksen keväästä, vaikka parhaillaan sataa melko sakeasti lunta.

    VastaaPoista
  3. Joko hiihtokausi alkaa olla lopuillaan, ehditkin varmasti tehdä monia nautinnollisia retkiä.
    Nuo leskenlehtikuvat ovat niin suloisia!
    Ja tuo utuinen kuva ihan huikean ihana!

    VastaaPoista
  4. Voin kuvitella suksien rahinan jäätynyttä lunta vasten... Sinulla on ollut upea aamuhetki! Minustakin on mielenkiintoista, että kukkasia voi löytää hiihtoladun varrelta :)

    VastaaPoista
  5. Mahtavaa!!

    Kevät on siitä ihanaa aikaa, että kummallisia yhdistelmiä voi kokea. En ole koskaan nähnyt hiihdellessä leskenlehtiä, se olisikin kokemus =)

    Hieno usvakin oli matkallasi. Tänään tuli vielä hiukan lunta, joten eihän sitä tiedä josko vielä sivakoit siellä =)

    VastaaPoista
  6. Vikki, kyllä täällä alkavat ladut olla huonossa kunnossa...:( Mutta nautin monesta hienosta hiihtoelämyksestä. Leskenlehti on varma kevään merkki, nyt se on täällä. Kiitos Vikki!

    Nan, aamu oli seesteisen utuisen levollinen ja ensimmäisten leskenlehtien näkeminen kruunasi retken...=)

    Sussi, todella! Ja väliin sataa lunta, kai ne kukkaset siellä alla selviävät.

    Birgitta, keväät kuten vuodetkaan eivät ole veljeksiä. Tänä aamuna töihin mennessä oli taas upea usva, teki mieli jäädä matkalle katselemaan sen salaperäistä liikehdintää.

    VastaaPoista
  7. Kevät tekee voimalla tuloaan ja talvi pistää hanttiin.
    Tuollaiset hiihtoretket ovat hienoja, silmä näkee paljon, iho aistii ja korva kuulee kevään ääniä, jos vaikka linnut vielä nukkuvat, niin suksen rahinaa.
    Minä saan odotella pälviä vielä viikkotolkulla ja monta hiihtoreissua on edessä. Pakkasta oli yöllä taas -24

    VastaaPoista
  8. Aimarii, täällä tosiaan huomaa nyt kevään ensimmäisiä merkkejä ja teillä vielä napakoita yöpakkasia.

    Toisaalta surettaa, että hiihtokausi on lopuillaan, toisaalta innostaa ajatus kevään kasvusta ja luonnon heräämisestä. Siinäpä se onkin, jokaisessa vuodenajassa on oma lumonsa ja viehätyksensä.

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!