lauantai 6. kesäkuuta 2015

Uusilla poluilla

Retkeilen paljon tutuilla reiteillä, mutta samaan aikaan etsin koko ajan uusia polkuja. Tänään lähdin etsimään uutta suuntaa ja yritin löytää laavun ja tulipaikan tietyltä, ystäväni vinkkaamalta alueelta. Olin etsinyt paikkaa jo kertaalleen mutten löytänyt. Lähdin patikoimaan pientä metsätietä tällä kertaa  hieman eri suunnalle.









En ollut kävellyt kauaa, kun silmäni erottivat seuraavan näkymän yläosasta jotakin....tuohan täytyi tarkistaa.








Ja totta vieköön, siellä oli tulipaikka ja pieni puukatos. Mutta ei laavua. Päätin siltä istumalta, että tänne tulisin joskus tulistelemaan.














Vielä oli energiaa jäljellä ja jatkoin  matkaa. Tiestä erkani sivupolku ja minne se veikään.









Laavulle ja varsin komeiden pöllien reunustamalle tulipaikalle. Tämä se oli, mitä etsin. Korkeahko harjanne suojasi paikkaa toiselta sivustalta. Kiipesin sinne.









Jäin pohtimaan, kenen tulistelupaikka on kyseessä. Metsähallituksen laavuilla on yleensä kylttejä ja maininta sen ylläpitäjästä. Lieneekö ollut  kaupungin laavu, mitään ei missään tosin lukenut.














Itse patikka oli jäänyt lyhyeksi, niinpä päätin  jatkaa sitä lähistön järven rantaa tutkimalla. Rantapolku vei suojaiseen ja kosteaan niemeen, jossa kahvittelin aamuauringossa. Lähistöltä kuului vedestä mulahduksia, mutta jatkoin evästelyä enkä viitsinyt ottaa kameraa hollille. Ajattelin, että nyt tietysti jokin harvinaisuus menee  sivu suun, mutta kahvi maistui niin hyvältä ruisleivän painikkeena.








Ja hetken päästä se mulahdus kuului ihan vierestäni vedestä. Käänsin päätäni ja parin metrin päässä uiskenteli tukkakoskelopari ohitseni. En ole koskaan nähnyt lintua niin läheltä. Päätin nauttia hetkestä vain katselemalla tarkoin enkä edes yrittänyt kaapata kameraa käsiini. Hetki oli  nautinnollinen, kauniit linnut joita sain katsoa rauhassa ja tarkkaan, lämmin aurinko ja mukava olo. Tuollaiset pienet luontokokemukset antavat minulle paljon ja kaivertuvat mieleen.

Samaisessa kosteikossa kukki jo raate.



















Myös lakka on kukassa. Sitä kuvatessa silmiin osuin sudenkorennon toukan tyhjä kotelo. Itse korentojakin lenteli rantakosteikossa paljon.















Retki oli todella mukava. On jännittävää etsiä ja löytää uusia retkikohteita, varsinkin jos niiden löytämiseksi on tarvinnut nähdä vaivaa. Kukkivat kasvit ja keveät korennot, upeat tukkakoskelot ja kesäaurinko - voiko parempaa retkeä ollakaan.

18 kommenttia:

  1. Ihania herkkiä lähikuvia ja mukavaa luontoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Pirjo, mukava kuulla että kuvissa välittyy herkkyyttä....=)

      Poista
  2. Juuri tuollaiset retket ovat niitä parhaita. Hiljaisuutta, hieman jännitystä ja uuden etsimisen ja löytämisen iloa. Luonnossa liikkujan eliittiä. Ihanat kuvat joissa saatoin tuntea kostean soisen maan tuoksunkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, mainitsemasi elementit tekevät minullekin retkistä parhaita. Kiitos paljon sanoistasi, arvostan niitä suuresti.

      Poista
  3. Paljon uutta asiaa tuli minulle jälleen. Joskus kannattaakin jättää kamera kaivamatta ja nauttia vain tilanteesta. Tällä viikolla olen sen kokenut pari kertaa oravan ja jäniksen kohdalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mayo, tulin samaan tulokseen, että oli viisainta vain nauttia tilanteesta. Enkä olisi varmaan ehtinytkään kameraa esiin ottaa....=) Jänis ja oravakin ovat niin vikkeliä liikkeissään, että niiden katselu on monesti varmaan parasta.

      Poista

  4. Kai niin on, että etsivä löytää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka, niinpä kai. Olen sinnikäs, jos jotain en ensimmäisellä enkä toisella kerrallakaan löydä, yritän kolmannenkin kerran....=)

      Poista
  5. Kuulostaa ihanalle! Metsä antaa voimaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! Metsä voimaannuttaa ja luonto yleensäkin.

      Poista
  6. Niin herkänkauniita tunnelmia. Olet selvästikin luonnotar, sellainen luonnon kulkija ja taitaja♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos Hannah. Ihanan sanan keksit, luonnotar! Luonnon kulkija olen, se on selvä ja suomalaista metsäkansaa....=)

      Poista
  7. Aina uusi polku ja reitti houkuttaa. Täytyy vain rohjeta lähteä.
    Maisemasi on niin kesäinen. Raate on kaunis. Ei kuki täällä vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusissa poluissa viehättää yllätyksellisyys ja pieni seikkailu, kun ei vielä tiedä, mitä kaikkea tulee vastaan. Täällä on täysi kesä, vaikka aika viileää. Pidän kyllä viileästä, en palele herkästi.

      Poista
  8. Mielenkiintoista löytää uusia polkuja. Metsästysseuroilla on myös laavuja ja tulipaikkoja. Niistä on harvemmin tietoa missään.
    Ihana raate kauniisti kuvattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, metsästysseura, hyvä ajatus. Kävin uudestaan tuolla reitillä ja siellä oli tosiaan metsästykseen liittyviä opastauluja ja hirvitorni ja nuolukivi. Kiitos Seita.

      Poista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!