torstai 2. toukokuuta 2013

Palasia sielunmaisemista

Kun elämässä tapahtuu paljon ja tiuhaan tahtiin, on minulle hyvä hypätä kyydistä hetkeksi ja antaa hengityksen tasaantua. Matkustin sielunmaisemiini, virkistyin ja samalla rauhoituin. Annoin metsän ja lammen eheyttää ja taivaankannen tähtien suojella.

Seuraavissa kuvissa toiset näkevät rämeisen, yhä osin lumisen, jäisen ja kylmän maiseman, minä kauneutta ja syvää rauhaa. Metsän lumoa ja taikaa, joka hellii minua, metsän naista. Onnekas olen, kun sain siellä hetken olla ja nähdä ja kokea sen kaiken.










































6 kommenttia:

  1. Olisin mieki tuolla viihtyny :) Kivat kuvat toit esille!

    VastaaPoista
  2. Ihanaa lunnon muodonmuutosta! Kyllä luonto hoitaa ihmisen sielua...mukavaa toukokuuta sinulle!

    VastaaPoista
  3. Niin totta tuo mitä kirjoitit. Luontolääkkeellä olen minäkin monet myllerrykst rauhoittanut.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Jaana....=)

    Evangelina, luonto on ihmeellinen, aina vaan. Kaunista toukokuuta myös sinulle!

    Seita, minäkin olen saanut monet kerrat lohdun ja rauhan luonnosta, lapsesta saakka.

    VastaaPoista
  5. Olen myös huomannut, että oma rakas maisema on se joka rauhoittaa, elvyttää, antaa hengittää vapaasti. Se on piirtynyt sieluunkin syvälle.
    Tunnetko, että on määrätynlaista rikkauttaa omistaa selalinen maisema?

    VastaaPoista
  6. Aimarii, koen vahvasti rikkaudeksi sielunmaiseman. Se on kuin turvallinen syli, suuri voimavara.

    Mielenkiintoista kyllä, tunnen muutamiakin erilaisia maisemia ja paikkoja sielunmaisemakseni. Osa juontuu lapsuudesta, osa on melko uusia paikkoja.

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!