lauantai 24. lokakuuta 2015

Kalatonta etsimässä

Lähtiessäni syksyiselle retkelle metsään  näin kartassa pienen suolammen nimeltä Kalaton. Seikkailumielisenä päätin yrittää löytää sen, vaikka maisema oli  kietoutunut tiiviiseen utuvaippaan.















Hiljaisessa aamussa kävellessä ajatukset tyyntyvät niille sijoilleen. Hiekka ratisee jalkojen alla.










Utuisella suolla voi melkein kuvitella virvatulia.














Kalattomalle on vielä matkaa, tämä on toinen lampi.
















Lähden seuraamaan kompassin mukaan oikeaan suuntaan vievää, vanhaa polkua. Monesti polut vievät juuri lampien ja järvien rannoille. Kompassi on kuitenkin tarpeen, sillä vähälle käytölle jääneet polut ovat katoamassa tai kaatuneiden puiden alla piilossa.


 


















Kallioiden välistä pilkottaa jotakin, onko se vettä. Laskeudun alas ja jätän korini merkiksi polulle vievästä laskeutumiskohdasta. Ja siellä alhaalla on tosiaan pikkuruinen suolampi, Kalaton, kalloiden  suojaamassa sopukassa



.




















 Järviwikin  mukaan Kalaton-nimisiä lampia on Suomessa 46, mutta on niitä varmaan enemmänkin. Tämä pieni Kalaton oli mukava löytö ja sen rannalla katselin usvaista ja hiljaista maisemaa siitä nauttien. Olenhan minä suolampia retkilläni nähnyt monet monituiset, mutta uusia lampia, alueita ja reittejä  on kiinnostavaa etsiä. Lisähaastetta tuo kartan ja kompassin avulla kohteiden löytäminen ei merkityiltä reiteiltä.


Paluumatkalla tunsin jo polun paremmin ja oli aikaa katsella muutakin. Puolukkaa näkyi siellä täällä ja polvistuin kuvaamaan heleän punaisia marjoja, joita joillakin mättäillä olikin runsain mitoin.















Kuvattuani marjat minä söin ne...:) Ne olivat makean kirpakoita, pakkasen makeuttamia ja hyviä.



















Kalaton löytyi ja reissu oli muutenkin mukava. Hymy oli huulilla ja olo mitä mahtavin. Hyvää viikonloppua!

30 kommenttia:

  1. Heti tuli kyllä tuttu olo tuosta Kalaton-nimestä. Niitä varmaan on paljon, kun mielestäni olen sellaisen lähellä joskus liikkunut. Katsoin kartasta ja huomasin, että meidän mökiltäkin 15 kilsan päässä on Kalaton. Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalaton on hauska nimi, varmaankin pieniä lampia ovat järjestään. Sinullakin mökin lähellä Kalaton...:) Kiitos toivotuksesta Huopalintu!

      Poista
  2. mainio nimi lammella. Upeaa on istua lammen rannalla ja kuunnella metsän ääniä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sussi, niin minustakin ja siksikin halusin etsiä tuon Kalattoman. Ja olen täsmälleen samaa mieltä, lammen rannalla on ihanaa istua ja kuunnella metsän ääniä.

      Poista
  3. No, että huolimatta sumu, hän meni missä olet halunnut ja osoitti kaunis syksyinen näkemyksiä ja ihana järviä. Terveisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Giga, sumu ei haitannut. Kuljin omia polkujani siitä huolimatta ja kannatti. Kiitos kommentistasi...:)

      Poista
  4. Pidän syksyisistä soista ja niiden tuoksusta. Kauniita kuvia. Tänä syksynä usva on kaunistanut tienoota monena aamuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ninnu, samoin pidän minä. Tuoksujen lisäksi suolla on usein hyvin rauhallista ja kaunista. Usva on salaperäistä ja lumoavaa.

      Poista
  5. Mahtoiko olla Räyskälän Kalaton? Siellä olen joskus käynytkin. Mies ja poika tekivät hurjan puolukkasaaliin viimeviikonloppuna ja täytyy sanoa, että pakkanen oli tehnyt hyvää marjoille. Niin olivat makeita ja pulleita puolukat.

    Ihania kuvia olet taas ottanut. Oli mukavaa olla matkallasi =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, ei ollut Räyskälässä tämä Kalaton. Puolukat maistuivat tosi hyvälle, mussutin niitä tyytyväisenä keskellä metsää :) Ja todella, ne olivat valtavan suuria kooltaan.

      Kiitos Birgitta sanoistasi ...:)

      Poista
  6. Harrastan karttojen tutkimista ja heti tarkistin montako Kalatonta löytyy Suomesta (120). Monella paikkakunnalla on jääty ilman kalaa.
    Miten kauniita värejä vielä löytyykään, varsinkin kosteikoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas on monta Kalatonta Suomessa! Pitääköhän paikkansa, että niissä ei ole lainkaan kalaa, voi kyllä hyvinkin pitää, lienevät pieniä lampia tai järviä.

      Kosteikon värit ovat kauniita ja korostuvat utuisen harmaassa maisemassa.

      Poista
  7. Kuulostaa mukavalta retkeltä :) On kiinnostavaa löytää uusia paikkoja. Vai on puolukat vielä hyviä, pitäisiköhän lähteä niitä etsimään ja maistelemaan :) Ihanaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nan, sitä se oli....:) Uusien paikkojen löytäminen on tutkimusmatkailua, joka virkistää kivasti. Puolukat oli makeita ja suuria, ehkä aavistuksen pehmeitä, mutta se ei haitannut lainkaan. Kiitos Nan...:)

      Poista
  8. Hieno pieni lampi. Onkohan varmasti kalaton? Minä olisin varmaan yrittänyt tutkia kalatilannetta jotenkin, skeptikko kun välillä olen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ute Lias, minäkin mietin ihan samaa, jotta onko siellä sittenkin kalaa ....:)

      Poista
  9. Ihanan rauhaisia luontokuvia. Oli varmasti ihana kulkea tuolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo, tuolla oli rauhaisaa, en tainnut nähdä ketään koko retken aikana. Sain kulkea aivan rauhassa.

      Poista
  10. Minäpä arvelen, etteivät kaikki Kalattomat ole kalattomia. Usein suolammissa, joissa on jonkinlainen lähtö- ja tulovirtaus, on myös kaloja. Näillä seuduin suolammet ovat hyvin kalaisia.
    No, mutua tää minun arvelu vaan on.
    Kartta ja kompassi ovat sumusäällä liikkujan turva. Ovat tietty muutenkin. Herkullinen ja kiinnostava on retkesi.
    Mukavaa lokakuun loppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aimarii, noin minäkin ajattelen. Tuokin pieni lampi on yllättävän syvä, yli 70 metriä ja siinä varmaankin on tulo- ja lähtövirtaus. Kompassi on turva metsässä, pysyy jotenkin hollilla missä mennään, vaikka en vielä kovin hyvä suunnistaja ole. Harjoittelen kyllä.

      Kiitos ja mukavaa syksyä ja retkiä sinulle.

      Poista
  11. Hauska nimi pikku lammelle. :) Taas kerran kauniita kuvia ja tunnelmia. Pakkasen puraisemat puolukat ovat ihanan piukeita, melkein pirskahtavat rikki kuvassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivi, niin minustakin...:) Kiitos sanoistasi. Piukeita olivat puolukat, hajosivat lähes käteen varvusta irti riipiessä.

      Poista
  12. 12. ja kaksi viimeistä kuvaa ovat aivan pysähdyttäviä.
    Kaikille ei tulisi mieleen lähteä metsään lokakuussa ja sumussa, mutta kyllä kannatti!
    Nuorena viihdyin paljon metsissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Mayo! Syksyinen metsä on minusta hyvin kaunis, vaikka onkin kovin erilainen kuin esim. kesällä. Syksyn kosteudessa tuoksut ja vähäiset värit korostuvat entisestään ja tunnelma on niin rauhaisa ja tyynnyttävä.

      Poista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!