lauantai 10. lokakuuta 2015

Puolukkareissulla

Syksy on ihanaa aikaa, pääsee sieni- ja marjastusreissuille. Eräs lempimarjoistani on ehdottomasti puolukka, jota käyn noukkimassa talven varalle vuosittain. Marjastusretkellä kannan mukanani  pokkaria, se kun on pienempi. Joku kamera kulkee mukana kumminkin, eihän sitä koskaan tiedä, mitä kiinnostavaa vastaan tulee.









Tämä metsä on mainio, kerään sieltä sieniä ja marjoja syksyisin, hiihdän ja lumikenkäilen talvisin, patikoin keväisin ja kesäisin  sekä uin lähilammissa ja järvissä ympäri vuoden. Nämä kuvat ovat kangasmaiselta osuudelta, muunkinlaisia metsätyyppejä alueella on.

Myös viereisellä suolla kuljen karpaloiden keruussa ja muutenkin, erään kerran olin eksyä tarpoessani teerien pulputuksen perässä.



















Puolukoiden ja muidenkin marjojen kerääminen on minulle kuin meditaatiota. Kerään käsin enkä pidä hoppua, rauhoitun. Nivelten ollessa kipeät en  jaksa tai pysty  kyykistelemään, vaan otan paremman asennon. Jumpassa kävijät tunnistavat merenneitoasennon, joka sopii myös marjanpoimintaan...:) Siinä istutaan maassa kyljittäin.

Koskaan ei ole niin kiire, ettei ehtisi katselemaan ympäristöäkin ja sen yksityiskohtia.



















Metsän äänimaailma pysäyttää kuuntelemaan. Poimittuani pitkään puolukoita samassa, hyvässä kohdassa metsän linnut tulevat lähipuihin puuhastelemaan. Töyhtötintti touhuaa töyhtö pystyssä syystoimiaan ja saan katsella sitä parin metrin päästä. Jostain kuuluu punatulkun jypytys.

Hengitys höyryää aamun viileydessä. Pari tuntia noukittuani ämpäri on täynnä ja nautiskelen eväät aurinkoisessa paikassa maassa istuen, tömäkkään kuuseen selkääni nojaten. Katson puolukkasaalistani ja tunnen itseni kuin Huovisen Hamsteriksi. Hymyilyttää.

20 kommenttia:

  1. Nuo ensimmäiset metsäkuvat tuovat mieleen Laineen Tuntumattoman sotilaan loppukohtauksen metsä-
    maiseman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska mielleyhtymä Pekka. Tuo metsä on hoidettua kunnan metsää, mutta pidän siitä silti. Yleensä hoitamattomat erämetsät viehättävät, mutta tämä lähimetsäkin on mukava olemassa.

      Poista
  2. Pikkulinnut, varsinkin tintit, ovat kivoja seuralaisia metsässä, kun tulevat usein lähistölle sirputtamaan. Se on kiva, jos on sellainen luottometsä, mihin voi aina palata eri vuodenaikoina. Metsässä vaan on ihmeellistä voimaa ja rauhaa, mitä muualla ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli mukava poimia marjoja, kun tintit sirputtivat ihan vieressä pelkäämättä. Tuo on todella luottometsä ja hyvä niin, sillä se on lähiluontoa. Metsä on sielunmaisemaani, jossa aina rauhoitun ja elvyn.

      Poista
  3. Kyllä metsässä kulkijan elämä on rikasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, se on totta, se on rikasta niin monin tavoin. Sinäkin näet sen :)

      Poista
  4. Valtavan kauniit metsäkuvat. Metsä on ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marliska! Metsä ottaa aina sinne menijän syliinsä.

      Poista
  5. Voi miten valloittavasti ja läsnäolevasti kuvaat puolukkareissuasi! Voin kuvitella sinut sieluni silmin tuonne satumetsään kulkemaan ja marjastamaan. Metsän hoiva on ihmeellistä. Ihana valo kuvissasi! Suloisia metsähetkiä syksyysi Luonnotar♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos Hannah! Metsä todella hoitaa kuten kirjoitat, monellakin tavalla. Aamuvalo on usein hyvin kaunis, tosin pokkarilla sen taltiointi ei onnistu yhtä hyvin kuin järkkärillä.

      Kiitos toivotuksista Hannah....:)

      Poista
  6. Rakastan metsää ja siellä kulkemista, mutta en ole vieläkään päässyt marjastuksen makuun :). Onneksi on paljon innokkaita marjastajia, joilta voi ostaa omat mustikat ja puolukat, niin en ole talvella ilman näitä metsän herkkuja. Ihanasti valo heijastuu kuvissasi puiden lomasta. Aurinkoista sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ninnu, minäkin rakastan metsää ja siellä olemista. Marjastuksessakin käytän aikaa, koska nautin metsässä olosta niin paljon. Kaikkien ei marjastuksesta tarvitse nauttia, voi hyvällä omalla tunnolla ostaa marjat valmiina...:) Tuo aamuvalo oli kaunis siivilöityessään puiden väleistä.

      Mukavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  7. Metsässä on hyvä olla. Siellä oleskelu on kuin palsamia sielulle.
    Minä pomin marjani myös käsin, vaikken mitenkään nopea siinä hommassa olekaan. Puolukkasaaliisi on aikamoinen, siellä on siis hyvin puolukkaa. Täällä näkyy vain yksi siellä toinen täällä. Ei tarvitse lähimetsiin melko isolla säteellä lähteä marjaan, muuten en metsän houkutusta voi välttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin samaa mieltä metsässä olosta. Retkeni voivat kestää tuntikausia, kun tykkään juurikin siitä oleilusta metsässä. Eväshetkenikin venyvät, kun istuskelen kannonnokassa tai maassa vain olemisesta nauttien. Hidas olen marjoja poimimaan, mutta ei se haittaa.

      Puolukkaa oli nyt metsissä hyvin runsaasti, runsaammin kuin useana menneenä vuotena. Seuraavaksi sitten menen noukkimaan karpaloita!

      Poista
  8. Ei ihme että hymyilyttää. Huvi ja hyöty samalla retkellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seita niinpä...:) Retkelle menoa ei koskaan kadu, aina jää saamapuolelle.

      Poista
  9. Metsässä ei sovikaan kiirehtiä. Metsä on aina elämys.
    Se lohduttaa ja antaa uutta voimaa : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu Mayo. Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi ...:)

      Poista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!