Luonnon temppeli ja valo

Päivä on pidentynyt talvipäivänseisauksesta jo yli 40 minuuttia, aika monta kukonaskelta.  Ja  pilvettöminä aurinkopäivinä kuten  tänään sen todella huomaa.

Kaunis talvisää saa anivarhain liikkeelle, olin ladulla jo ennen auringonnousua. Enkä ollut ensimmäinen, vaikka aluksi niin luulin. Ottaessani suksia autosta näin vielä hämärässä aamussa  ensimmäisen hiihtäjän pistelevän reippaasti menemään latua pitkin metsän uumeniin.

Reitillä on eräs  paikka, josta tulee  mieleeni luonnon temppeli. Polku kulkee kujana keskellä solakoiden ja pitkien mäntyjen muodostamaa metsän osaa, taivas vilahtaa kapeana nauhana latvojen välistä. Lenkillä tai marjassa ollessani usein pysähdyn siihen ja vain katselen ympärilleni.

Niin tänäänkin. Pysähdyin kuulostelemaan, annoin hengityksen tasaantua ja rauhoitin koko kehon ja mielen. Ja näin, kuinka valtavan kaunis talvinen metsä on auringon alkaessa hitaasti kajastaa. Digipokkarikin  oli mukana, mutta se ei toiminut, liekö pakkanen puraissut sitä. Olisin halunnut näyttää teille metsätemppelini.

Lenkin päätteeksi olin  väsynyt, tyytyväinen ja kuurainen. Auton ikkunoista näin, että piponi, hiukseni, ripseni ja kaulaliinani olivat ihan  kuurassa.Todellinen talvinainen.

Kuva on pieneltä päiväkävelyltä, aamun hiihto vei suurimmat energiat. Päivässä väikkyi kevättalven tuntu ja valo, lupaus ihanasta talviajasta edessäpäin.

Nisäkäsbongaus

Sunnuntaina 6.1. Juha Laaksonen ja Riku Lumiaro avasivat nisäkäsbongauksen    radion Luontoretki-ohjelmassa.  Bongauksessa saa nisäkkään näkemisestä 2 pistettä, jäljistä ja äänestä yhden pisteen. Omista luontohavainnoistani  kirjaa pitävänä innostuin ideasta. Nähtyinä eläiminä ja myös jälkinä  tässä vaiheessa ovat ne tavallisimmat  rusakko, kettu, orava ja hirvi.

Kuvan jäljet näyttävät lauhan kelin suurentamilta rusakonjäljiltä, ei ole jäänyt penkille istuksimaan vaan ohi on loikkinut.

Pidätkö sinä kirjaa luontohavainnoistasi? Kirjaatko kaiken vai vain tietyt havainnot esim. linnuista,  kasveista tai joistakin luonnonilmiöistä?

On  hauskaa lueskella vanhoja havaintomerkintöjään, kirjaukset palauttavat tilanteen usein hyvin mieleen.

Mukavaa talvista viikonloppua, nautitaan ulkoilusta ja pidetään silmät ja korvat auki nisäkkäiden ja muiden eläinten varalta....

Kaukana

Joskus  näkee, kuinka kaukana kaivattu asia on. Onko se kenties liian kaukana? Onko se ulottumattomissa? Haikean kaihoisa, sininen ajatus.

Villahousujen hurmaa

Naisena, joka en  ole innostunut shoppailusta tai loputtomasta kiertelystä kaupoissa, olen nähnyt itsessäni erään poikkeuksen. Perusnuukana en hanki juuri mitään, ennen kuin edellinen tavara on rikkoutunut korjaamiskelvottomaksi. Niin, minä korjailen tavaroita, jos pystyn. Isän oppeja.

Mutta on tuotteita, joita katselen, vertailen ja ostan mielelläni.  Harrastusvälineet ja -vaatteet. Niiden ei tarvitse olla merkkituotteita, esim. monet erinomaisesti toimivat kesäpatikointivaatteet  ovat ihan muuta kuin retkeilykauppojen nimekkäitä ja hinnakkaita tuotteita. Toimivuuden ohella monikäyttöisyys on plussaa.  Viimeisimmät  hankintani ovat  melontatossut ja talviulkoiluun ja  hiihtoon suunnitellut alusasut.

Kyllä on  hyvä tassutella melontajalkineilla  saunasta avantoonkin, niitä voi käyttää ympäri vuoden siis. Ja miten voikaan nainen innostua saatuaan  villaiset, lämpimät ja ihan hyvännäköiset pitkät kalsarit, joita on kaivannut jo pidempään.  On muuten hienot villapökät, kuvaa en sattuneesta syystä  laita, mutta enpä ole koskaan saanut villahousut ostettuani mukana DVD-levyä, mukaan tuli User`s guide.....=))

Pieniä haaveita

Juttelin ystävän kanssa unelmista. Hän kertoi saavuttaneensa kaikki unelmansa eikä unelmoinut enää  mistään. Kuunnellessani häntä hämmästyin, eikö hänellä todellakaan ole enää unelmia?  Aiemmassa  Hipaisuja-blogissani kirjoitin säännöllisin väliajoin unelmien ja haaveiden  tärkeydestä minulle. Jutellessani ystäväni kanssa mietin, voiko ihminen olla ilman niitä? Mutta hän vakuutti saavuttaneensa kaiken unelmoimansa ja olemus kertoi onnellisuudesta.

Vasta myöhemmin tuli mieleen, että olen itsekin kokenut noin. Oli elämänvaihe, jossa koin monien haaveiden ja unelmien tulleen todeksi enkä muusta enää osannut haaveksiakaan. Oli monen monta vuotta, jolloin elämä tuntui olevan yhtä unelmien täyttymystä.

Sellaisissa  elämänvaiheissa, joissa elämä tuntui myllyttävän raastavasti en myöskään unelmoinut.  Kaikki voimat menivät  selviytymiseen ja pilvilinnojen rakentelu unohtui.

Mutta aina ne unelmat palaavat elämääni. Pienet toiveet  ja suuret unelmat, aidot pilvilinnat ja unelmat, jotka voi oikeasti toteuttaa. En pidä unelmointia ja haaveiden tavoittelua haihatteluna, vaan merkkinä sielun elossa olosta. Sielun syvyydestä kumpuavat salaisetkin unelmat ja haaveet kertovat, että sielu elää  ja haluaa kokea uusia asioita.


Viime vuoden myllerryksen jälkeen unelmani ovat palaamassa hiljalleen mieleeni. Uudet ja osin vanhat tutut haaveet. Vaikka alkanut vuosi on jo antanut näytteen siitä, ettei tämäkään vuosi tule olemaan aivan tasainen, unelmat nousevat ajatuksiini aina silloin tällöin. Sieluni hellii niitä arasti, pieniä haaveita.

Kuin tuuli

Pohjoinen tuuli puhaltaa navakasti ja sen tuntee poskillaan. Mutta se ei haittaa, raitis ilma ja olemisen vapaus voimaannuttaa. Kun ei ole kiire mihinkään ja mikään ei rajoita. Vapaus tulla ja mennä, kuin tuuli. Vapaus pysähtyä hetkeen, viivytellä, hidastaa.

Vapaus valita ja päättää, vapaus tehdä ja olla tekemättä. Vapaus olla oma itsensä, itsenäinen, joskus jopa itsepäinen. Voimaannuttavaa viikonloppua!

Salaperäinen lappunen

Eräällä retkelläni luontoon  katse huomasi puuhun kiinnitetyn, salaperäisen lappusen. Kukahan sen on siihen kiinnittänyt? Ja mikä  siinä on ollut taka-ajatuksena? Onkohan  tuo päivämäärä lapussa hetki, kun se on puuhun sidottu?