lauantai 26. heinäkuuta 2014

Seitsemän veljeksen vaellusreitillä

Hellepäivän patikka oli kilometreiltään lyhyt, mutta reitin korkeuserot nostivat hikikarpaloita helteisenä aamuna otsalle. Kohteena Vantaanjoen varsi Nurmijärvellä, lähtien Myllykoskelta Seitsemän veljeksen vaellusreittiä pitkin Pikkukoskelle ja takaisin.

Tunnelma jokivarressa oli kostea ja kuuma trooppisen yön jäljiltä jo varhain aamulla. Taikinamarjan ja lehtokuusaman koreat marjat hehkuivat punaisina. Valo kiipesi mäen takaa polulle paikka paikoin, varjossa oli hyvä hetki levähtää.

























Pitkokset seuraavat jokivartta lähellä. Kuljin hitaasti ja katse löysi pitkosten viereltä herkkiä kurjenkelloja.









Polun yläpuolisessa puussa pullotti suuri pahka, kiipesin katsomaan ja koskemaan sitä.













Korte siivilöi aamuvaloa.








Vuohenpääkoskella on laavu ja tulipaikka. Joessa on vähän vettä ja kaikki kivet näkyvät hyvin. Ulpukka ja rantakukka mm. ovat rehahtaneet vahvaan kasvuun ja peittävät jokiuomaa leveinä kasvustoina.  Olen melonut tätä osuutta kevätaikaan, jolloin virtaama on runsaampi.








Pikkukoski on lähellä siltoineen, reitti jatkuu siitä moottoritien viereen ja jatkaa kulkuaan Nurmijärvellä jatkuen aina Hyvinkäälle asti. Palailen kuitenkin omia jälkiäni takaisin. Tamppikoskella on zenmäisen seesteinen tunnelma, kunnes näen joen ylle kaatuneen puurykelmän. Tuosta ei taitaisi päästä melomaan edes kierrellen.
























Aurinko pilkistelee lehtien lomasta ja kuumentaa ilmaa varjossakin portaita  kiivetessä.













Opastaulun kalastusohjeita  retken päätteeksi tutkiessani siihen ilmestyy toinenkin tutkija....=)
 













Helsinki-Tampere moottoritieltä on helppo poiketa Myllykoskelle ja Seitsemän veljeksen reitille. Kuumana kesäpäivänä se on mukava retkikohde ja alueella on lyhyt reitti myös lapsiperheille.



9 kommenttia:

  1. Virkistävän reitin olit valinnut. Tuttu paikka - ja tuttu pahka :-)Koskettamaan kiipeäminen ei tainnut olla mikään pikku juttu?

    VastaaPoista
  2. Pienen pätkän olen reittiä joskus kävellyt. Koskiympäristöt ovat mukavia paikkoja, veden kohiseva ääni on niin rauhoittavaa :)

    VastaaPoista
  3. Tuokin olisi niin mielenkiintoinen reitti!
    Hienosti taas tallensit asioita ja tunnelmia!
    Pahka on ihan valtava sen, tajusi vasta kun käsi oli samassa kuvassa!

    VastaaPoista
  4. Ehkä pysyn täällä pohjoisessa, mutta mukavaa, että siellä on noin upeat paikat. Kuumallakin jaksat nauttia luonnosta.

    VastaaPoista
  5. Pahka on kuin valtava jalkapallo olisi istutettu puun runkoon.

    Jokimaisemissa on jotain rauhoittavaa.

    VastaaPoista
  6. Susanna, hauskaa että muistat tuon pahkan....=) Ei se kiipeäminen sinänsä rankkaa ollut, mutta helteellä kaikki kiipeäminen on raskasta....=)

    Kiitos kommentistasi A, minäkin olen kävellyt tuota reittiä monesta kohtaa. Totta, koskiympäristöt ja veden ääni rauhoittavat ja virkistävät ihanasti....=)

    Sussi, jokimaisema on sellainen lähes aina....=)

    Vikki, siksi käden laitoinkin kuvaan, että mittakaava selviää, niin valtava se oli. Kiitos Vikki...=)!

    Mayo, siellä pohjoisessa on varmasti upeita paikkoja! Helteet ovat vieneet minultakin puhtia ja patikat ovat lyhentyneet kovasti....=)

    Seita, tosiaan kun katsoo pahkaa, sen pinnassa näkee samantapaisia kuvioita kuin jalkapallossa!

    VastaaPoista

  7. Seitsemässä veljeksessä puhutaan "niituista". Minusta hauska sana. Meilläpäin se niitty tai aho.

    VastaaPoista
  8. Pekka, sieltäkö se tulee se sana, olen usein ihmetellyt niittua. Kiitos tiedosta!

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!