sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Vesiltä käsin

Vesiltä käsin maisema on erilainen, kuin uusi ulottuvuus. Tyyni, laaja vesistö huokuu seesteisyyttä.




























Katson rakasta maisemaa ja painan sen jälleen kerran mieleeni. Vesistö, metsä kuusineen ja naavoineen. Metsässä asuva metso ja polun vierustan  herkkä tähtitalvikki. Saukon polut rantakasvustossa ja rosoiset kalliot. Mökin vieressä rannassa vilvoitellut  hirvisonni. Kuikan äänet ja oravapirpanan touhut. Kaiken tämän painan mieleeni ja olen iloinen, että sain kokea sen.

Haikeus tuntuu sydämessä jättäessäni ne taakseni, mutta on yhä kesä ja uusia kokemuksia edessäpäin.


10 kommenttia:

  1. Mitkä maisemat, eipä ihme, että jäät kaipaamaan! Hyviä kuvia.

    Kesän iloja toivottelen!



    VastaaPoista
  2. Pekka, hyvin kuvattu, niin se tosiaan on.

    Susanna, kiitos!

    Saga, kiitos toivotuksista ja samoin sinulle! Noita maisemia olen katsellut kymmeniä vuosia kesäisin ja ne ovat siten tärkeä osa minua....=)

    Katja, kiitos ja mukava kuulla sinusta...=)

    VastaaPoista
  3. Uskomattoman upeat kuvat! Mikä maisema!

    VastaaPoista
  4. "muistan miltä tuntuu kaipuu jonnekin, jos ei koskaan lähde, puuttuu paluutkin"
    Siellä se odottaa maisema, sinua.

    VastaaPoista
  5. Niin, ihana, voimaannuttava luonto!

    VastaaPoista
  6. Sussi kiitos!

    Seita, kauniisti sanottu ja totta. Kiitos.

    Pirjo, juurikin niin.

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!