Reitti kulki Mummonmäen ja ruutikellarin raunioiden kautta. Ruutikellarin rauniot ovat nelikulmainen kivirakennelma, joka liittyy Hämeenlinnan kasarmien rakentamiseen ja on rauhoitettu muinaismuistolailla.
Seuraavan kuvan metsäosuus näytti hiekkatieltä käsin katsottuna pimeältä, synkältä ja läpipääsemättömältä. Mutta kun astui metsään sisään, se ei ollut lainkaan synkkä, vaan miellyttävän hämärä. Kuin olisi astunut sisään toiseen maailmaan.
Tuo ruskea pyörylä maassa ei ole eväsrepusta pudonnut pulla eikä sämpylä, vaan sammalen seasta kurkistava herkkutatin lakki. Ja ihanan puhdas tatti siellä piilottelikin!
Kurvaus Lusikkaniemen suuntaan Aulangonjärven rantaan, jota reunustavat tältä kohtaa pitkokset. Aulangonjärven ympäri menee merkitty reitti, sekin tekisi mieli joku kerta kiertää. Tällä kertaa kulku suuntautui toisaalle, mutta eväiden syönti soutuveneessä järven rannalla oli mukavaa ennen matkan jatkumista.
Alueella on Aulangonvuori ja Kilometrimäki, joka on nimensä veroinen, pitkä nousu. Teki hyvää saada sydämen sykettä nostettua leppoisan kävelyn lomassa. Syksyisessä metsässä oli lämmintä, haavanlehdet kahisivat jaloissa ja tuoksuivat omintakeisesti.
Sienisaalis jäi aika pieneksi, mutta joskus tärkeämpää onkin hyvä seura ja yhdessäolo. Sekä liikunnan ja kauniin syysluonnon antama hyvä mieli.