Kesä ja syksy kohtasivat toisensa

Olen kylläinen sieniretkistä, auringonpaisteesta, uimisesta salaisella lammella. Herkullisesta kotona valmistetusta ruuasta ja pitkistä levon tuoneista unista. Ajanvietosta sisareni kanssa ja hemmotellen itsekseni. Huolet, murheet ja pelot haihtuivat ja tunsin elpyväni.


Olen kuin Huovisen hamsteri jälleen, pakastin täyttyy  herkkutateista ja kanttarelleista, kehnäsienistä ja mustikoista. Herkullista ja tuoretta lähiluomuruokaa.

En muista, että olisin aiemmin puhdistanut tatteja uimapukusillani lammen rannalla uinnin jälkeen. Tänään tein niin, päivä oli kesäisen lämmin. Kesä ja syksy kohtasivat salaisen lammen rannalla.

Korennot surrasivat ympärillä ja sainpa kuvaankin erään lemmenparin.

Ihana viikonloppu, joka antoi voimia ja eheytti. Miten valtavan tärkeää se onkaan.

Mukavaa päivän jatkoa sinulle.

Ihanasti kontallaan

Niin siinä taas kävi, että päädyin viikonvaihteen retkelläni kontilleni maahan. Työhuolet olivat painaneet mieltäni kovasti ja viimeistään tässä vaiheessa ne unohtuivat.

Minua nauratti itseänikin näky, jonka joku olisi nähnyt: keski-ikäinen nainen könyää kontallaan ja kyynärnojassa maassa  innoissaan ja ihastellen kuvaamaansa kuoriaista, joka taitaapi olla vielä sittisontiainen eli metsäsittiäinen....=) Toiset ne kuvaavat perhosia, mutta katsokaapa eikö tämä selkärangaton olekin  hauskan näköinen  pallopäisine tuntosarvineen ja sinisine vauhtiraitoineen?



Vasen kylki

Oikea kylki

Tuntosarvet

Edestä

Takaa

Se löytyi sittenkin

Jokin aika sitten retkikohteenani oli Onkimaanjärvi, mutta en koskaan päässyt järvelle asti opasteiden loputtua kesken matkan yhden hakkuuaukion reunaan. Uusi yritys toisesta suunnasta ja avot, se löytyi. Vieläkin on kyllä epäselvää, onko järven rannalla sekä Liesjärven kansallispuiston  että   Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen  tulipaikka,  jolta  retkeni aloitin.  Onkimaanjärvi on hyvä päiväretkikohde, sillä ohitse kulkee jo monesta kohtaa patikoimani,  merkitty  Ilvesreitti.

Matkan varrella tuli jälleen vastaan monenmoista kiinnostavaa. Mm. sieniä ja mustikoita, katsokaapa tätä kanttarellia, sen kokoa ja keskusruusuketta.

Pudonnut koti.

Ihanassa alkysyksyn metsässä on jotain ei niin ihanaa, nimittäin hirvikärpäset. Sietokykyni on  kasvanut, ennen sain hepulikohtauksen tuntiessani päänahassani liikettä. Nykyisin vain tyynesti etsin otuksen sormenpäilläni ja nitistän.


 Kyllä, alla olevassa kuvassa on polku. Metsässä on yhä parin vuoden takaisen myrskyn merkit nähtävissä, kaatuneita puita ja kiertoreittejä niiden takia. Mutta ulkoillessahan tuleekin vähän hikoilla ja rehkiä, ei se saa olla liian helppoa!

Herkkutatteja oli paljon, nam nam.

Mikä virkistävä näky olikaan polun varrelle ilmaantunut laituri, alkoi olla jo kuuma rämmittyäni kivikkoisessa ja välillä ryteikköisessä, märässä maastossa pari tuntia. Uimapuku oli jäänyt autoon, mutta koska missään ei näkynyt ketään......

En ole ennen nähnyt seuraavaa, joku oli sohaissut rikki kannon sisällä olevan, ilmeisesti maa-ampiaisen pesän. Olipa jännää nähdä, että pesässä on tuollaiset kennot.

Olin aikalailla nälissäni palattuani lähtöpisteeseeni, jossa tein tulet ja nautinnolla söin nuotiomakkarat.

Retkeen meni koko päivä, olin reissussa liki 8 tuntia matkoineen. Taukoakin pidin hyvän tovin, kuvassa näkyvälle lautakehikolle oli hyvä pistää pitkäkseen ja torkahtaa.....

Luottamus

Uni pehmein

pilven päällä

höyhenien  untuvien  keskellä

levollinen olo.

Ei varjo murtanut

repivä

ydintä katkaissut

arasti vahva hellä kesti.

Luottamus

kantoi

suojaten 

yhteyden.

Kyynäränharjulla

Myöhäiskesän aamutunnelmia  Liesjärven kansallispuiston Kyynäränharjulta, kun yöllisen sateen pisarat vielä näkyivät lehdillä ja aurinko oli  piilossa pilvien takana. Maisemassa näkyy ripaus syksyä.

Syksyn värejä on kypsyvissä marjoissa ja kasvien lehdissä. Pieniä sammakoita hyppelee maassa hätkäytellen metsässä kulkijaa. Metsänpohjan  kasvit ja oksat kahisivat jaloissa kävellessäni  polun ulkopuolella. Ihokarvat nostattavaa oli huomata kahinan jatkuvan melkein jaloissani  vaikka itse pysähdyin...eikä se ollut sammakko.

Pitkästä aikaa tein tulet ja nautinkin tuleen tuijottelusta pitkän tovin. Pilvinen sää ei häirinnyt, vesi oli silti mukavan lämmintä patikoijan uida.

Vaikka syksy lähestyy, yksittäinen vanamo kukki polun vierellä.

Paluumatkalla silmä löysi rantaviivan tuntumasta jotain, jota kauempaa luulin pähkinän kuoreksi. Lähempää näin sen olevan suuri kuoriainen. Tälläistä en ole koskaan ennen nähnyt, se on ilmeisesti suursukeltaja.

Kuoriainen oli pituudeltaan kolme-neljä senttiä, aikamoinen kuoriaiseksi!


Mukavaa sunnuntain jatkoa.

Varsinainen sarvekas

Paahtava kesäpäivä sai hakeutumaan veden äärelle, erämaiselle salaiselle suolammelle.
Pieni patikointimatka lammelle sai kaipaamaan uintia.

Uinti vilvoitti, katselin ja kuuntelin korentojen lentonäytöksiä. Kyllä, kuuntelin, sillä niiden siivet rapisivat. Lammen rantaviivaan asti kasvoi kanervaa ja näin seassa jotain liikettä. Mitä kummaa?

Jokin sieltä kurkisti.

Valtaisan pitkät tuntosarvet omaava selkärangaton on sarvijaakko. Jäin seuraamaan sen liikkumista tiiviissä kanervikossa ja ruohon seassa .Miten se selviäisi sarviensa kanssa?

Se eteni ihmeen näppärästi ja sujuvasti kasvuston lomassa ja kiipesi välillä kanervan latvaan tähystämään. Ja mikä olisi paras reitti alas.

Seurasin sarvijaakon taivallusta maassa olevalle männynoksalle. Siinä se otti taas suuntimat.

Vauhdikkaasti sarvijaakko jatkoi matkaansa sotkeutumatta sarviinsa.

Lopulta se löysi mieleisen paikan ja asettui siihen lepäämään. Vielä pieni paikantarkennus kymmenkunta senttiä eteenpäin ja siihen se sitten asettui. Mukavasti sarvet ojossa.

Kun yö kääntyy aamuksi

On utuista, valo on pehmeää ja arastelevaa.  Kun yö kääntyy aamuksi, on hetken haurasta ja äänetöntä.

Aamuvalossa metsänätkelmän hempeä kauneus pysäyttää.

Kallionrinteessä pienellä kukalla kukkivaa kaunotarta en tunne.

Kuin valkeassa morsiuspukupilvessä puuhaili märkäturkkiselta näyttävä ahkeroija.

Aamukastetta - kesä on lähestymässä loppuaan.

Oli aamu.