Joulu

Joulussani....

 Herkkiä, suurenevia  nuppuja

aamussa  avautuvia.

Lumoavat kämmekkäni

 ja kauneuden ihana  hitaus. 

Huopaenkelin pehmeät siivet suojana

viipyilevissä  heräämisissä

unimatkoilta,

talven kalpeassa valossa.

Saunaa,  herkkuja,

lyhdyssä kynttilä,

silmät  joissa loistaa lämpö.

Ja sanat, joita sanotaan.

Hymyyn kaartuvia huulia,

villasukkia ja takkatulta,

sylittelyä, 

lempeää  hiljaisuutta.

Onni helmenä sydämessä,

sykähdyttävänä  elämänilona,

rakkautena olossa,

siltana uuteen valoon.

Rauhaisaa ja onnellista joulunaikaa sinulle.

Kytäjärvi

Vajaa viikko jouluun ja maisema Kytäjärven aamussa oli kuin keväällä.

Kytäjärven pohjoispuolen rantaa seurailee kapea hiekkatie.

Keimonniemeä lähestyessä tien viereltä nousevat  jyrkät kalliot.

 Valkea silta ylittää veden, näen matkan päässä häämöttävän punaisen rakennuksen. Sieltä kuuluu voimakasta vedenkohinaa, onkohan siellä mylly. Silta erottaa Kytäjärven ja Suolijärven yhdistävän kapean  uoman.

Jälkikäteen otan asiasta selvää, tuossa on tosiaan vanha mylly sekä sähkölaitos.

Hetken hiekkatietä jatkettuani sujahdan kapeammalle tielle, joka nousee metsään. Se vie minut vanhalle laavulle Suolijärven rantaan. Näkö- ja kuuloetäisyydellä  on Suolijärven pato. Näkymä Suolijärvelle, jonka rannat ovat kovin kallioiset.

Tulen sytyttyä on aikaa katsella tarkemmin ympärilleen. Laavun katto on sammaloitunut ajan saatossa.

Paluumatkalla minut ohitetaan nelijalkaisen menopelin voimin.

Vielä silmäys vanhaan Kytäjän myllyyn ja komeisiin kallioihin. Kytäjärveltä tuulee kasvoille,  tikliparvi sirputtaa lähipuiden latvoissa .

Hyvää joulunodotusta.