Korpirämeeltä kallioille

Patikka reitti 2000:lla alkoi aamusella rämeisen korpimetsän kautta. Rämeen liepeillä puronvarressa loisti kuulaakkaan valkeakukkaisia vehkoja, polvistuin ääreensä.

Muutamia askelia hetteikön reunamilta kuivempaan näkyi muutakin valkeaa, vielä aamussa ihanalta tuoksuvaa valkolehdokkia.

Hetteikössä tupasvillojen ja suopursujen naapureina valloittavan vehreitä kortteita
.

Reitti 2000:n  polku nousi jyrkähköä rinnettä metsään, rinteessä lillukka kukassa.

Ja lempimarjani puolukka.

Oravanmarja.


 

Maasto oli kovin kallioista, kallion kupeessa multaisemmissa paikoin puolukka kukki runsain mitoin. Tännehän olisi hyvä tulla puolukkaan.

Reitti kulki vuorotellen korkeita kallioita ja niiden välisiä vehreämpiä kaitaleita.

Hiljaa kulkiessani kuulin pusikosta juoksuaskelia ja näin vaalean takapään vilahtavan ja koipien heilahtavan.  Peura todennäköisesti. Yllätin hetken päästä toisen, se jäi hetkeksi kuuntelemaan ja kääntelemään korviaan ja käänsi sitten toviksi katseensa suoraan minuun.

Sää pilvistyi ja astelin ripeästi kohti retken päätepistettä. Oli taas mukavaa tutkia uutta polkua ja katsella hetki metsäneläintä silmästä silmään.

Iltasoutelu lammella

Illan tullen työnsin soutuveneen lampeen ja aloin soutaa hiljakseen.  Suuntasin kohti lammen soista reunamaa, sen tupasvillat hohtivat tyynessä illassa pehmeinä tupsuina. Lammella oli äänetöntä, vain airojen hienoinen narina rytmitti kiireetöntä  soutamista.

Äänettömyys houkutti lopettamaan soutamisen ja pysäytti ajatukset. Annoin veneen lipua kevyen vireen mukana minne se mieli.

Korpimetsästä kantautui  käen kukuntaa, lintu jatkoi kukkumista hyvän tovin. Meinasin laskea kukunnat, mutta jätin sen sikseen, mitä tuosta. Kevyt vene liukui  lammen pinnalla kuin höyhen, en estellyt sen kulkua.

Souturetken jälkeen aurinko alkoi vajota metsänreunan taakse yösijoilleen. Olo oli lämmin ja solahdin uimaan lammen sametinpehmeään veteen iltahämärissä. Uin ja uin enkä malttanut nousta vedestä.

Rauhaisa päivä metsässä ja lammella oli rentouttanut kokonaisvaltaisesti.  Piilopirtti otti minut turvaisien hirsiseiniensä suojaan ja tuuditti joutuisasti syvään  ja sikeään uneen. Nukuin aamulla pidempään kuin vuosiin ja tassuttelin aamukahvin keittoon vasta kellon käydessä melkein puolta yhdeksää.

Vantaankoski

Kävin tutkailemassa yhtä Vantaanjoen koskista lähialueineen. Koski sijaitsee vanhan viilatehtaan kupeessa.

Viilatehtaan vieressä on vanha kosken ylittävä silta. Sillankupeet ja lähialue ovat kalamiesten ja -naisten suosittuja kalannarrauspaikkoja.

Kiersin Vantaankosken suvantoalueen sitä kiertävällä hyväkuntoisella polulla. Jokivarret ovat rehevähköä lehtomaista metsää ja nyt kukassa olivat mm. seuraavat lajit.

Keltamo.

Metsäkurjenpolvi.

Keltaraunioyrtti kenties?

 Mustakonnanmarja.

Parin sadan metrin päässä suvannosta joen ylittää vankka silta. Silta on saanut muutaman lemmenlukon.

Lisää alkukesän suloisia kukkakasveja.



Ailakki.

Pukinparta

Päivänkakkara.

Pihlaja.

Tähtimö ilmeisesti.

Sillan kupeessa sepelkyyhky tepasteli rauhaisasti.

Kävin vielä pienen ajomatkan päässä Pitkäkosken korpipolulla, metsän siimeksessä pienet kukkaset näkyivät hyvin.




Oravanmarja

Orvokki, en tunnista lajilleen.

Hyvää kesäistä viikonloppua sinulle.