Pamskatan

Sattumalta olen tänä kesänä viettänyt aikaa merenrannalla sekä Porvoon lähistöllä että Porkkalassa. Porkkalanniemen kärjessä on Pamskatan, jonka silokalliot ovat upeat ja niin silkoiset paljaalle jalalle.

Silokallioiden koloissa kukki helakasti isosappi.

 Otaksun, että tämä on ristikukkaisiin kuuluva merisinappi.

Kallioilla istuskellessa huomio kiinnittyi rantavedessä uiviin hiukan alle kymmensenttisiin kaloihin. Ne kävivät aivan vedenrajan tuntumassa.

Lämmintä elokuun viikonloppua.

Kesäpäivä Porkkalassa

Kuuma kesäpäivä Porkkalassa, kun ei ollut kiire minnekään. Päivä, joka jäi mieleen helteisen autereisena.

Vastaranta Viro kaukana jossain etelässä meren takana.

Merenrannalla lenteli merimetsoja, yksi istuu lämmittelemässä kalliolla joutsenperheen lipuessa ohi. Kunnon kuvaan en merimetsoa saanut, mutta oli kiva katsella itselle uutta lajia lennossa ja touhuissaan maisemassa.

Rannalla oli kuumaa ja kuivaa ja sen näki kasvillisuudesta.

Ruohosipulitypäs, siitä oli hyvä ottaa eväiden päälle tuoretta yrttiä.

 

Tuulisen kuumalta rannalta vielä kuumempaan metsään ja sen urakuvioisille kallioille.

Tammimetsän siimekseen ja kohti laituria. Täydellinen kesäpäivä.

Joutilaan kesäpäivän nautintona oli katsella verikurjenpolven kukkaa. Sen lisäksi lomapäivän ilona miettiä, lämmittäisikö saunan nyt vai vasta meripulahduksen jälkeen.

Emäsalon merenrantakasveja

Halutessani nähdä merenrannan kasveja ajoin Porvoon Emäsaloon. Merenranta oli sanalla sanoen lumoava. Ensimmäiset kolme varttia vain istuin ja nautin kaikesta näkemästäni, kauneus teki niin suuren vaikutuksen maakrapuun.

Pikkuhiljaa maltoin liikkua rannalla ja aloin nähdä kasveja kivikon seassa. Rantakukka loisti upeana väriläiskänä harmaiden kivien väleissä.

Istuin pyöreämuotoisella kivellä kuvaamassa rantakukkaa, kun etsimeen ilmaantui kimalainen. Aloin seuraamaan sen touhuja.

Merenrannoilla kasvava merivirmajuuri oli hyvin sukulaisensa rohtovirmajuuren näköinen. Ja pörriäiset tuntuivat viihtyvän myös virmajuuren kukilla.

En tiennyt nurmikohokin viihtyvän merenrantakivikoissa, se kasvoi rannalla valtoimenaan paikka paikoin.

Liikuin rantakivikossa innoissani kukista ja merestä. Väliin istahdin lepuuttamaan kinttujani ja jäin ihailemaan merta. Voi miten kaunista rannalla olikaan, olin huumaantunut kaikesta aistimastani.

Keltamaite kukki kirkkaankeltaisin kukin pilvien takaa esiin tulleessa auringossa, yllätyksekseni myös hiirenvirna viihtyi kivikossa. Jonkin matkan päässä näkyi sinistäkin sinisempiä rantatädykekasvustoja.

 Tämän luulen olevan vielä kukintaansa odottavan merinätkelmän verso.












Kuvasin istuallani kukkia kimalaisen tullessa jälleen nenäni eteen, kenkäni näkyy kimalaisen takana. Aikamoinen karvamaha tuo pörriäinen on.

Keltamaksaruoho.

 Aallot olivat nostaneet kallioille rakkolevää.

Noissa kallionkoloissa kasvoi tämä pieni roosakukkainen kasvi, luultavasti se on suolasänkiö.

Ja lopuksi vielä luonnovarainen ruoholaukka, ooh. Sitä otin pikkuisen kotiinkin iltapalasalaatin päälle pantavaksi. Nam.

Oli aivan huippuretki. Kasvit, merinäkymät, silokalliot, kivikot, tuuli, aurinko, maut - tuonne pitää palata.