Livojärven rannoilla

Suuntana oli Livojärven Hirsiniemi, ennakkotietojen mukaan huonokuntoinen soratie vei patikan lähtöpaikalle. Näin oli, pieni autoni selvisi sateen pahoin urittamista ja isojen kivenmurikoiden  täplittämistä mäistä niukin naukin.  Reitti Kuikan laavulle ja eteenpäin oli helppokulkuista mäntykangasta, kuten niemen nimikin kertoo.

Halusin nähdä Livojärveä toisestakin suunnasta, joten palailin omia jälkiäni Taivalkosken tielle. Pian kapea kannas ylitti Livojärven ja pysähdyin ihastelemaan upeaa hiekkakannasta, aurinkoista mutta hyvin tuulista.

Näkymät olivat utuisessa aamussa kuin meren rannalla. Oli pienestä kiinni, etten mennyt uimaan Livojärven aaltoihin.

Jatkoin vielä matkaa, halusin nähdä Kellinniemen laavun ja rannat. Pienen edestakaisin ajelun jälkeen löysin paikan, tuuli oli navakkaa ja puuskaista autiolla hiekkarannalla. Kesä oli selvästi ohi ja rantahiekassa näkyi vain porojen jäljet. Se tuntui minusta ihanalta, Lapissa porotkin käyvät rannalla.....=)