Ooh ja aah - karpaloita!

Olen ollut jumissa sisällä sairastelun takia ja lopultakin keho alkoi osoittaa elpymisen merkkejä ja suuntasin metsään tuoksuttelemaan syysaromeja. Metsään ja siitä suolle, josko karpalot alkaisivat olla kypsiä.

Voi sitä onnea, kun sai kävellä pehmeällä metsäpolulla ja nuuhkia metsän tuoksuja. Suolla suopursut  huumasivat vahvalla tuoksullaan ja melkein heti silmät näkivät ensimmäiset karpalot! Sairastelun jälkeen huomasin taas, miten valtavan antoisaa on liikkua metsässä ja suolla, mieli virkistyi hetkessä ja ilo valtasi naisen. Katsokaa nyt noita karpaloita, miten suuria ja ihania!

Sammaleen seassa oli jäistä kuuraa kuin kristalleja.

Löysin pari mätästä, joista poimin karpaloita varmaan puolisen tuntia. Tuli sama innostunut vimma kuin joskus sienestäessä, samalla kun poimi marjoja silmät haravoivat jo lähimaastoa uusia  marjoja etsien. Innokkaat sienestäjät tai marjastajat tunnistavat  tämän ilmiön. Ja karpaloita löytyi, siirsin toista jalkaa hieman eteenpäin ja marjoja näkyi jälleen runsaasti poimijalle! Eihän siitä voinut marjoja poimimatta poiskaan lähteä, vaikka jalkaa alkoi jo särkeä.

Katsokaa, mitä mollukoita!

Reipasta syysviikonloppua!

Hauras

Herkän  kauniit, särkyvät. Niin hauraat.

Mukavaa tulevaa viikkoa.

Kosken partaalla

Tänään mennään lainasanoilla, Tommy Tabermannin runolla Roadmap.




Jotka tulevat suorinta tietä
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella,
outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä
et löydä perille.

 

Runon hengessä päädyin taas pusikkoon, kuten niin monesti retkilläni. Miten minä aina menenkin hankalimman  kautta, vaikka polkukin olisi olemassa.

Ja lopuksi äänen kera.

Rentouttavaa päivää.

Paalijärvi ja Hirvijärvi

Olin menossa ihan toisen veden rantaan, mutta löysinkin itseni Riihimäen Paalijärven lähistöltä. Uimarantaan vievän tien varrella oli ilokseni lintutorni, sieltä oli mukavaa tiirailla utuiselle, pienelle Paalijärvelle aamukahvia nauttien. Siellä olimme vain minä ja joutsenperhe.

Syksyisellä uimarannalla on hieman haikea tunnelma.

Tarkoitus oli tulistella erään toisen lammen rannalla, mutta tätä kautta en reittiä sinne löytänyt. Nälkä alkoi kuitenkin ilmoitella itsestään, joten  etsiydyin lähellä olevan  Hyvinkään kaupungin virkistysalueen rantaan. Hirvijärven  rannalla piti olla tulipaikka ja sieltähän se rannan tuntumasta löytyikin.

 Puutakin oli sekä  haarukka evästelijälle ja koriste  katonrajassa.

Hiilloksen lämmittäessä selkää istuskelin Hirvijärvelle katsellen. Aika pysähtyi. Istuin siinä pitkän tovin.

Kalan narraajat.

Tekipä taas hyvää olla tulilla ja katsella järvelle. Leppoisaa viikonloppua.