Voi sitä onnea, kun sai kävellä pehmeällä metsäpolulla ja nuuhkia metsän tuoksuja. Suolla suopursut huumasivat vahvalla tuoksullaan ja melkein heti silmät näkivät ensimmäiset karpalot! Sairastelun jälkeen huomasin taas, miten valtavan antoisaa on liikkua metsässä ja suolla, mieli virkistyi hetkessä ja ilo valtasi naisen. Katsokaa nyt noita karpaloita, miten suuria ja ihania!
.jpg)
Sammaleen seassa oli jäistä kuuraa kuin kristalleja.
.jpg)
.jpg)
Löysin pari mätästä, joista poimin karpaloita varmaan puolisen tuntia. Tuli sama innostunut vimma kuin joskus sienestäessä, samalla kun poimi marjoja silmät haravoivat jo lähimaastoa uusia marjoja etsien. Innokkaat sienestäjät tai marjastajat tunnistavat tämän ilmiön. Ja karpaloita löytyi, siirsin toista jalkaa hieman eteenpäin ja marjoja näkyi jälleen runsaasti poimijalle! Eihän siitä voinut marjoja poimimatta poiskaan lähteä, vaikka jalkaa alkoi jo särkeä.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Katsokaa, mitä mollukoita!
.jpg)
Reipasta syysviikonloppua!
Minulle tulee karpaloista mieleen kohmeiset sormet. Karpalot kypsyvät niin myöhään että aina on kylmä niitä poimiessa. Vaan on ne hyviä.
VastaaPoistaKarpalo on erikoinen marja: aluksi voimakas, sitten maku kuin häviää,liukenee, ja lopulta jää tunne, mitä ihmettä ihanaa puraisin.
VastaaPoistaHyvä, että tauti on selätetty ja olet taas poluillasi. Karpalo on kaunis, mutta niin hidas poimittava. Taisin minäkin useamman litran niitä ennen lumien tuloa kerätä.
VastaaPoistaMukavaa, että olet päässyt ulkoilemaan! Se tekee kyllä ihmeitä mielelle :) Karpalot ja niiden poimiminen on ihanaa, hyvän saaliin olet saanut. Minäkin pääsin eilen ulkoilemaan metsään ja istumaan nuotiolle ja tuntui oikein kuinka stressi hiljalleen valui pois. Oli täydellistä vain olla metsässä. Se tuntui ihmeelliseltä!
VastaaPoistaSeita, totta, sormia paleli ja samoin varpaita, kun kumisaappaissa kahlasi suon märissä kohdissa. Mutta oli se kuitenkin vaivan arvoista.
VastaaPoistaPekka, ihanasti kuvailtu...=)
Aimarii, totta haastat, hidasta on karpaloita sammalen ja muun kasvuston seasta poimia. Varsinkin jos ne ovat vähän kohmeisia.
Nan, ymmärrän tismalleen tunteesi nuotiolla! Kun metsään pääsyssä on taukoa, huomaa kuinka ihanaa se onkaan vain olla siellä, juuri kuten kuvasit....=)
Voi tuota punaista (ja kirpakkaa!)Ihan vesi kielelle herahtaa...
VastaaPoistaWau, minkä kokoisia karpaloita!
VastaaPoistaHienot kuvat ja niistä välittyi suon tunnelmat ja tuoksut...
Hienoa että sait taudin kampitettua :)
Hienosti kuvattu, nyt tekisi mieli karpaloita poimimaan.
VastaaPoistaIhania kristalleja sait valokuvattua. Hyvä että selkä on jo parempi ja pääsit metsäretkelle. Karpalosaaliisi näyttää upealta. Aika valtavia mollukoita =)
VastaaPoistaIloa viikonloppuusi!
Herranen aika miten ihana postaus, suorastaan ahmin näitä kuvia.
VastaaPoistaOstin muuten pari vuotta sitten Viipurista karpaloita tomusokerikuorrutuksella, miten ne olivat hyviä!
Isäni oli innokas karpalon poimija. En oikein muista, miten niitä syötiin. Varmaan jonkun lihan kanssa tai mehuna?
VastaaPoistaVoin vain kuvitella, kuinka ihanaa sinusta oli mennä metsään : )
Ellinoora, tykkkään kanssa tuosta punaisesta väristä, jostain syystä osa karpaloista oli kuitenkin sellaisia violetteja, ihanan värisiä nekin.
VastaaPoistaAme Amebadonna, noin isoja marjoja ei joka syksy mulle ole tullut vastaan, siksipä niitä ihastelinkin....=). Kiito Ame Amebadonna!
Sussi, metsään kannattaa mennä nyt, kuten laulussa sanotaan....=)
Birgitta, kiitos! Oli ihanaa päästä luontoon tauon jälkeen, silloin taas tajuaa, miten tärkeä se minulle on. Hyvää viikonloppua sinullekin!
Vikki, kylläpä kuulosti hyvältä tuo karpalot tomusokerikuorrutuksella! Täytyypä kokeilla.......=) Kiitos Vikki!
Mayo, monesti jäisiä ja liki jäisiä karpaloita tarjotaan kuuman kinuskikastikkeen kera, oma herkkuni on karpalokiisseli. Epäilemättä karpalo on mainio myös mehuna tai lihan kanssa, joskus olen maistellut sitä riistan kanssa ja hyvää on ollut...=)
VastaaPoistaKarpalokiisseli on sen arvoista, että rämpii kylmässä.
VastaaPoista