Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nukarinkoski. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nukarinkoski. Näytä kaikki tekstit

lauantai 31. tammikuuta 2015

Nukarinkoskella

Aurinko on pysynyt pilviverhon takana mahdottoman pitkään, mutta sisäinen aurinko antaa uskoa parempaan. Nukarinkoski pilvisenäkin  aamupäivänä on kaunis ja kävelen jokivarren pitkospuilla hyvillä mielin. Koski pauhaa ja väriskaala on suppea. Kosken elämänvoima tekee jälleen vaikutuksen hitaaseen kulkijaan.
















Edes auringonpaisteen puuttuminen ei masenna, iloni pursuaa sisältä päin. Monet asiat etenevät vihdoin, vaikka kipu on edelleen lähes päivittäinen seuralainen. Tuntuu kuitenkin, että tästä selvitään ja paljon on elämä suonut ihania yllätyksiäkin. Elämän virta vie eteenpäin, se ei pysähdy kuten ei koskenkaan virtaus.
























Elämä jaksaa yllättää, paljon murhetta ja huolta jää taka-alalle valon ja ilon kantaessa niihin heittäytyvää.

Voimauttavaa viikonloppua ystävät. Nautitaan luonnosta ja elämästä ja kaikesta hyvästä, mitä se meille suo.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Vesi vetää puoleensa

Jälleen vesi kiehtoi kulkijaa ja seuraavaa tuli Nurmijärven reissulla  vastaan. Veden kimallusta, auringon paistetta ja vauhdikkaita soutajia kirkkoveneissä. Kesätunnelmaa ja iloisia ihmisiä vapaalla.










Nukarinkoskella tuomet alkavat olla kukassa ja rantareitti oli vihreä ja kaunis. Kalamiehiä  rannassa ja perheitä  ulkoilemassa.







































 
















Auringon lämpö poskilla ja ihanaa, auroraperhosia ensimmäistä kertaa moneen vuoteen! Urosperhosta en kuvaan saanut, se liihotti menemään vauhdikkaasti ohi monta kertaa eikä pysähtynyt kertaakaan. Seuraavan kuvan perhosta en tunne, voisiko se olla naaras aurora? Sekin oli nopea, en saanut lähikuvaan kun oli jo mennyt menojaan.











Rentouttavaa päivänjatkoa.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Aamu Nukarinkoskella

Säätiedotus oli luvannut räntää ja vettä, mutta pakko oli päästä retkelle. Alkumatkasta mietin, mitähän kuvaamisesta  tulee, taivaalta tuli tosiaan reippaasti jokakin märkää.











Mutta auringon noustessa sadekin lakkasi, aina välillä. Kävelin Vantaajoen vartta Nukarinkoskella ja olin onnellinen päästessäni luontoon pienen tauon jälkeen.











Tähän väliin tuiskutti ihan reippaasti, mutta sehän ei retkimieltä haitannut. Kuvista näkee tunnelman vaihdoksen selvästi.









Sateen taottua maltoin  kyykistellä rantaviivassa kuvaamassa.






















































Retki oli nautinnollinen, kyllä kannatti taas lähteä ulos, vaikka vähän sateli sitä sun tätä.