Kesäpäivä Porkkalassa

Kuuma kesäpäivä Porkkalassa, kun ei ollut kiire minnekään. Päivä, joka jäi mieleen helteisen autereisena.

Vastaranta Viro kaukana jossain etelässä meren takana.

Merenrannalla lenteli merimetsoja, yksi istuu lämmittelemässä kalliolla joutsenperheen lipuessa ohi. Kunnon kuvaan en merimetsoa saanut, mutta oli kiva katsella itselle uutta lajia lennossa ja touhuissaan maisemassa.

Rannalla oli kuumaa ja kuivaa ja sen näki kasvillisuudesta.

Ruohosipulitypäs, siitä oli hyvä ottaa eväiden päälle tuoretta yrttiä.

 

Tuulisen kuumalta rannalta vielä kuumempaan metsään ja sen urakuvioisille kallioille.

Tammimetsän siimekseen ja kohti laituria. Täydellinen kesäpäivä.

Joutilaan kesäpäivän nautintona oli katsella verikurjenpolven kukkaa. Sen lisäksi lomapäivän ilona miettiä, lämmittäisikö saunan nyt vai vasta meripulahduksen jälkeen.

Fågelboet

Olen liikuskellut meren äärellä tänä kesänä ja alan ymmärtää, miksi se on toisille niin tärkeä. Fågelboet on rauhaisa linturikas niemenkärki, lähistöllä lenteli merimetsoja, lokkeja ja joitakin muita vesilintuja.

Linkki   paikan  esittelyyn. Ihania kesäpäiviä ystävät.

Iltasoutelu lammella

Illan tullen työnsin soutuveneen lampeen ja aloin soutaa hiljakseen.  Suuntasin kohti lammen soista reunamaa, sen tupasvillat hohtivat tyynessä illassa pehmeinä tupsuina. Lammella oli äänetöntä, vain airojen hienoinen narina rytmitti kiireetöntä  soutamista.

Äänettömyys houkutti lopettamaan soutamisen ja pysäytti ajatukset. Annoin veneen lipua kevyen vireen mukana minne se mieli.

Korpimetsästä kantautui  käen kukuntaa, lintu jatkoi kukkumista hyvän tovin. Meinasin laskea kukunnat, mutta jätin sen sikseen, mitä tuosta. Kevyt vene liukui  lammen pinnalla kuin höyhen, en estellyt sen kulkua.

Souturetken jälkeen aurinko alkoi vajota metsänreunan taakse yösijoilleen. Olo oli lämmin ja solahdin uimaan lammen sametinpehmeään veteen iltahämärissä. Uin ja uin enkä malttanut nousta vedestä.

Rauhaisa päivä metsässä ja lammella oli rentouttanut kokonaisvaltaisesti.  Piilopirtti otti minut turvaisien hirsiseiniensä suojaan ja tuuditti joutuisasti syvään  ja sikeään uneen. Nukuin aamulla pidempään kuin vuosiin ja tassuttelin aamukahvin keittoon vasta kellon käydessä melkein puolta yhdeksää.