Tuokiokuvia jokivarren lehdosta

Aamulla jokivarressa, kun yön viileys oli sulanut vedeksi.

Imikkä nupullaan

Ensimmäinen mukulaleinikki avaa kukkaansa.

 Luonnonvarainen Euroopanpähkinäpensas kukassa ja sen pähkinän kuori.

Hyvää viikonloppua!

Kukkia, kukkia, kukkia!

Voihan ihanuus, metsässä on jo useita kukkivia kevätkukkia. Näsiä lienee jo kukkinut hyvän aikaa, niin monta kukkaa sen varsissa oli auennut.

Kevätlinnunsilmä kukkii jo metsäpuron laitamilla vahamaisilla kukinnoillaan.

Ja sokerina pohjalla punavuokot. Nuo suloiset kaunokaiset, joita kuvasin märällä metsänpohjalla maaten ja tykkäsin siitä :)

Kauniita kevätpäiviä sinulle.

Voi kukka!

Nyt niitä alkaa näkyä, kukkia monenmoisia. Jopa ensimmäinen voikukka ilahduttaa.

Valkovuokkoa lähdin kuvaamaan ja sen löysinkin tutusta lämpimästä rinteestä. Mukaan otin vain yhden linssin, olisi pitänyt ottaa toinenkin kuten myöhemmin ilmeni.

Paluumatkalla naakka tepasteli eteeni ja touhuili omiaan eikä juuri lotkauttanut korvaansakaan minulle. Kuvasin  ainoalla mukana olevalla linssillä, eihän tilaisuutta voinut jättää käyttämättä. Jouduin kuitenkin croppaamaan reippaasti ja kuvien laatu kärsi entisestään. Naakka jopa pysähtyi ja katsoi suoraan minuun kuin ilmaistakseen, että minut oli huomattu ja vaarattomaksi todettu.

Toisena päivänä kävin aamulla katsomassa Usmin metsien kevään edistymistä. Piilolammin kallioiden kupeessa näkyi vielä jään rippeet.

Iso-Kypärä on  osin ohuelti jään peittämä. Telkkäuros päivysti lammella ja suoritti viuhuen näyttävän ylilennon kolme kertaa lammen kiertäen.

Piippo on herännyt kevääseen.

Auringon lämmittämässä rinteessä lenteli kuluneen näköinen pieni perhonen, mikä laji lienee. Vaikka sen siivet ovat hapertuneet ja värit haalistuneet, perhosen näkeminen varhaiskeväällä kääntää pään aina.

Kevään korvalla

Kohta on se hetki, kun kevät hurahtaa hurjaan kasvuun. Mukava katsella luonnon pieniä ja kiinnostavia juttuja aina piskuisista silmuista tuntosarviaan ojentelevaan kotiloon.

Tätä kaunista piti katsella läheltä polvillaan.

Alta lumen ja jään

Mitä sieltä tuleekaan esiin. Paperiohueksi kuivuneita kukinnon kuoria, kotiloita, vettä janoavia sammalia. Pienen pieniä vihreitä lehdenalkuja ja viininpunaisia kiiltäviä lehtisykeröitä kuivuneen värittömän heinikon joukossa.

Jossain surisee kärpänen ja jokin ampiaisen näköinen hyönteinen lentää tuulensuojaisessa rinteessä lämpimään kohtaan maanrajaan.  Aurinko lämmittää poskeani kuumasti.  Tikli laulaa lähellä ja taivaalta kuuluu ylilentävien vesilintujen kaakatus. Rinteestä oikealta kuuluu sulamisvesien muodostaman puron solinaa ja valo kimaltelee sen vedessä kirkkaina läikkinä. Mikä elämänvoima ympärilläni.

Kevään voima voittaa talven kylmyyden ja valo virkistää nuutunutta kulkijaakin. Karistan talven murheet hartioiltani ja suuntaan kohti valoa ja voimaantumista.

Kauniita keväisiä päiviä sinulle.