Lisää kukkia ja ötökkä

Eilisen retkeni kukat kasvoivat lämpimissä rinteissä. Samaan aikaan toisaalla metsässä oli vielä  koleaa  ja luntakin jossakin. Eväspaikkani oli kalliolla ja auringon mentyä pilveen oli todella viileää.

Onneksi aurinko tuli esiin pian. Kalliolla oli mielenkiintoisia sammalia.

Varvikosta pilkisti kotelo, mietin onkohan sen sisällä vielä jotain elävää.

Piippokin herännyt kasvuun ja kevääseen.

Luonnossa mielenkiintoni kohdistuu kaikista pienimpiinkin. Toki isommatkin kiinnostavat ja ne voivat ilmaantua vastaan  myös automatkalla. Hirvet jolkottivat tien yli, mutta  menivät  niin reippaasti etten ehtinyt tilanteessa enempää kuvia ottaa.

Viime päivinä kevät on  edennyt suurin harppauksin ja lämpötilat ovat nousseet. Toinen retkeni suuntautui jokivarteen etsimään lisää kevätkukkia. Aamu oli huikean aurinkoinen ja joki loisti sinisyyttä.

Eilen kuvasin vaaleanpunaisena kukkivaa imikkää, tänään maasta loisti sininen kukka.

Aamuhetki Pikkukoskella oli rauhaisa ja viileä.

Tuo ötökkä ilmaantui repulleni, mikä lienee, joka tapauksessa kevään ensimmäinen kuvaamani.

Ja löytyihän se kevätkukka, jota lähdin etsimään. Jokivarressa aloitteli kukintaansa kevätlinnunsilmä.

Kaunista kevätviikonloppua!

Loppiaistulilla

Ennen auringonnousua liikkeellä täydenkuun valossa sinisessä hetkessä, siinä kylmän kauniin pakkasaamun loppiaisretken alku. Kuu mollotti suurena ja keltaisena valaisten retkeä. Otsalamppu sai olla repussa, silmä tottui hämärään nopeasti. Pikkukoskella kosken pauhu muuten hiljaisessa aamussa teki vaikutuksen, höyry nousi veden pinnasta leijaillen.

Pieni matka Pikkukoskelta Vuohenpääkoskelle sujui joutuisasti lumen narskuessa kengissä. Vuohenpääkoskella tein tulet ennen auringonnousua.

Aurinko alkoi hiljalleen valaista maisemaa. Nautin kahvikuppostani pienellä porontaljanpalalla istuen. Olipa retkeni kuinka lyhyt tahansa, keitän kahvit matkaan mukaan, koska se maistuu ulkona niin hyvältä.

Metsäjänis pinkaisi pakoon minua ja siinä samassa näin puukiipiijän ihan lähelläni puunrungolla. Eikä aikaakaan, kun toinenkin puukiipijä vilahti näköpiiriini. Kameran akku oli pakkasessa loppunut, mutta eipä se haitannut. Oli mukavaa katsella lintujen ravinnonetsintää parin metrin päästä aamuisessa talviluonnossa.

Rauhaisaa loppiaista.