Korkeaa kalliota reunustaa hoikkien puiden rivistö.
Puhtaan valkeat sulat polulla - minkä linnun lienevät olleet.
Karjakaivo on nimensä mukaisesti toiminut karjan juomapaikkana. Karjakaivo on paitsi ulkoilualueen myös pienen lammen nimi. Istahdin aurinkoiselle kalliolle tutkimaan karttaa löytääkseni lammen ja istuinkin siinä kaikessa rauhassa hyvän tovin. Jokin sai minut kuitenkin kurkistamaan taakseni ja voihan hyssykät, nousin kyllä seisomaan melkoisen liukkaasti nähtyäni vilauksen luikertajasta selkäni takana.
Seuraava kuva on reilusti cropattu, jotta käärmeen pää ja silmä näkyisivät kunnolla.
Kyseessä ei ole kyy, vaan rantakäärme. Ensimmäistä kertaa näen kyystä erottavan tuntomerkin pyöreän silmäterän noin selvästi. Kyyn silmäterä on soikea ja rantakäärmeen pyöreä. Tätä yksityiskohtaa en metsässä nähnyt, vaan väistin kyllä käärmettä vauhdikkaasti. Käärme nimittäin luikersi minua ja takkiani kohti ja seuraava kuva kertoo tilanteen nopeudesta perääntyessäni kalliolla mitenkuten.
Käärme luikersi takkini alta tuohon kallionkoloon. Nähdä sen menevän sinne tuntui selkärangassa asti epämiellyttävänä väristyksenä, käärmeen äkillinen lähestyminen ja meno näkymättömiin vaatteeni alle tai jopa sisälle tuntui kamalalta. Ravistelin takkini tarkkaan ennen kuin uskalsin sen kunnolla käteeni ottaa!
Lammen lähellä on Helsingin seudun Lapinkävijöiden hallinnoima ulkoilumaja saunoineen ja kaivoineen. Pulahdin lampeen huuhtomaan käärmeen aiheuttamat epämiellyttävät tunteet pois. Karjakaivon lammen vieressä on pienempi lampi nimeltään Lehmänämpäri.
Ollessani poistumassa Karjakaivolta kuulin metsästä merkillisiä ääniä. Jossain vaiheessa äkkäsin, että voisin yrittää saada ääniä kameran videon avulla taltioitua. Seuraavalla videolla kuva on ala-arvoinen, mutta kuuntelepa tunnistatko, mikä nisäkäs lähelläni äänteli.
Kyllä oli hieno retki, täynnä elämyksiä jälleen kerran.