Puiden keskellä

Aamuvirkkuna olen innostunut liikkumaan joulukuisessa metsässä jo ennen auringon nousua, siellä on ihan oma tunnelmansa silloin. Valo muuttaa värejä ja näkymiä solakoiden puiden keskellä.

Joulupäivä metsässä

Perinteinen joulupäivän metsäretki oli sateinen, mutta eipä se suuremmin haitannut. Metsässä oli vihreää ja virkistävää.

Mukavaa joulunpyhien jatkoa.

Karpalopaikka

Täällä maisema on lumeton, mutta karpalopaikkani näyttää silti kauniilta silmissäni. Tuolta noukittuja karpaloita on nyt pakastimessa jäätymässä karpalojäädykkeeksi, nam.

Leppoisia joulunaluspäiviä.

Talvipäivänseisaus suolammella

Loman aluksi heräsin virkeänä pitkien yöunien jälkeen ja aamukukkujana läksin ennen auringonnousua retkelle.  Pidän vielä pimeästä   metsästä, aamuvarhain metsä on yksin minun.

Poikkesin valaistulta reitiltä pimeään metsään, otsalampun avulla oli vaivatonta liikkua pienellä polulla. Kokemus oli uusi ja mieluisa, hiljainen metsä otti kulkijan kuin syliinsä. Otsalampun valokeilassa vesipisarat kimalsivat torvijäkälien sisällä  kuin pienet kristallit.


Suolammelle saapuessani tuli sininen hetki. Jääriite peitti lammen. Oli hiljaista ja levollista. Hiljaisuuden katkaisivat korpin raakkumat, ensin yksi ja kohta kaksi suurta mustaa lintua lisää pyörähti lammen yläpuolella raakkuen ja jatkoi matkaansa metsän siimekseen.

Lampea kiertää polku, yhtäkkiä päätin lähteä seuraamaan sitä. Aurinko nousi, maiseman valtasivat ennen pitkää pehmeät harmaan sävyt.

Joutsenista muistutti pesällä vain valkeat sulat.

Huomenna päivä on jo kukonaskelen verran pidempi. Joulukiireiden keskellä talvipäivänseisausretki pimeään metsään ja suolammelle oli kuin rauhoittava hengähdys, hetki pysähtyä ja antaa hopun hidastua.

Myrskyn jälkeen

Seija-myrsky oli huima, vielä myrskyn jälkimainingit tekivät vaikutuksen. Tuulta puuskissa 20 m/s ja näin  ensimmäistä kertaa elämässäni  lasitetun parvekkeen lasilevyjen väpättävän reippaasti  tuulessa. Lenkillä katselin tuliterää kerrostaloa ja ihmettelin, kestävätkö lasit moisen myllytyksen. Koko talon lasit heiluivat, se näytti hurjalta.

Myrsky oli riehuessaan jättänyt omat jälkensä, tuulessa oli ollut voimaa.

Mukavia joulunodotuspäiviä!

Myllykoskella

Eräs Vantaajoen komeimmista koskista on Myllykoski. Sen mahtava pauhu sopii Suomen itsenäisyyspäivään. Ja mikä iloinen yllätys, viikko sitten joulukuun ensimmäisenä päivänä näin taas koskikarojen  palanneen koskelle. Ensin kuulin linnun äänen ja tottavie, siinä se lensi kosken vettä hipoen yläjuoksulle. Ja ei aikaakaan, kun niitä oli lähekkäin kaksi.

Yläjuoksulla kosken pauhu vaimeni ja tunnelma rauhoittui.

Juhlitaan tänään upeaa kotimaatamme. Itsenäistä isänmaata, joka on niin kaunis ja kallisarvoinen.

Rauhaisaa itsenäisyyspäivää.

Aamu Nukarinkoskella

Säätiedotus oli luvannut räntää ja vettä, mutta pakko oli päästä retkelle. Alkumatkasta mietin, mitähän kuvaamisesta  tulee, taivaalta tuli tosiaan reippaasti jokakin märkää.

Mutta auringon noustessa sadekin lakkasi, aina välillä. Kävelin Vantaajoen vartta Nukarinkoskella ja olin onnellinen päästessäni luontoon pienen tauon jälkeen.

Tähän väliin tuiskutti ihan reippaasti, mutta sehän ei retkimieltä haitannut. Kuvista näkee tunnelman vaihdoksen selvästi.

Sateen taottua maltoin  kyykistellä rantaviivassa kuvaamassa.

Retki oli nautinnollinen, kyllä kannatti taas lähteä ulos, vaikka vähän sateli sitä sun tätä.

Sisustusta ja kotoilua

Innokas luontoretkeilijä lepäsi tämän viikonlopun ja keskittyi voimien keräämiseen, toipumiseen, leppoisiin lähikävelyihin ja kotoiluun.   Houkuttelevien  sisustuskirjojen     lukeminen sai katsomaan kotia  uusin silmin. Linkin kirjan lisäksi Atlanta Bartlettin yhdessä puolisonsa Dave Cooten kanssa tekemä Hillittyä kauneutta tuli tutkittua tarkoin. Pidän Bartlettin rennosta, ennakkoluulottomasta,  kotoisasta ja silti esteettisestä tavasta sisustaa. Olen kierrätyksen kannattaja ja uuden käytön oivaltaminen käytetyille  esineille on sydäntä lähellä.

Omista, vanhoista esineistä löytyi unohtuneita aarteita. Vielä oli tallessa hääpuvun paksun pitsin paloja, tilpehöörilaatikosta löytyi  kristalleja  ja metallilankaa, vanha, kulunut  kaappi odotti uusiokäyttöä vaatehuoneen ylähyllyllä. Kirppikseltä ostin  uusia aarteita,  patinoituneen  metallitarjottimen, klassisen kauniit lasituikut ja sisustustekstiilejä. Yöpöydälle hempeitä kukkia. Huonekaluja vähän eri järjestykseen ja avot, koti näytti uudenlaiselta.

Joskus sitä vain innostuu kodin laittamisesta  vähän erinäköiseksi. Pureeko sinua koskaan sisustuskärpänen? Pienillä jutuilla sai kodista persoonallisen ja omaa silmää viehättävän, tällä kertaa päästin perinaisellisen sisustajan valloilleen.......=)

Kaunista sunnuntain jatkoa.

Juuri ennen hämärää jokirannassa

Koskikara pysyttelee vielä pohjoisessa, tutussa jokivarressa sitä ei näy. Eino-myrskyn jälkeen luonto on rauhoittunut ja vesi virtaa Vantaajoessa hitaasti soljuen. Pysähdyn katsomaan vettä ja sen liikettä. Tuosta kuohukohdasta olen melonut enkä edes kaatunut. Silloin.

Pieni matka yläjuoksulle päin vesi oli seesteisempää.

Hämäryys hiipi vaivihkaa alas jokivarteen. Kiipesin joen viereltä ylemmäs,  vielä  hetken taivaalla näkyi sinistä valkeiden pilvien taustalla.

Maisema tummeni asteittain, lempeästi. Olin valmis lähtemään kotiin.