Koskikara pysyttelee vielä pohjoisessa, tutussa jokivarressa sitä ei näy. Eino-myrskyn jälkeen luonto on rauhoittunut ja vesi virtaa Vantaajoessa hitaasti soljuen. Pysähdyn katsomaan vettä ja sen liikettä. Tuosta kuohukohdasta olen melonut enkä edes kaatunut. Silloin.
Pieni matka yläjuoksulle päin vesi oli seesteisempää.
Hämäryys hiipi vaivihkaa alas jokivarteen. Kiipesin joen viereltä ylemmäs, vielä hetken taivaalla näkyi sinistä valkeiden pilvien taustalla.
Maisema tummeni asteittain, lempeästi. Olin valmis lähtemään kotiin.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Vesi on aina kiehtova elementti, sen liikettä jaksaa seurata!
VastaaPoistaJa miten mielenkiintoinen se vaihe on kuin vesi jäätyy! Riittää meillä taas kuvattavaa :)
Toiseksi alin kuva on ihana!
kaunista ja mieltä rauhoittavaa
VastaaPoistaKauniita kuvia! Vesi on mielenkiintoinen kuvattava:)
VastaaPoistaAika mietteiliäs on joen kulku, samon kuin pilvien liike.
VastaaPoistaVikki, totta puhut, jäätyvä vesi on kiehtova ja onneksi edessäpäin! Kiitos Vikki....=)
VastaaPoistaSussi, niinpä. Vesi on upea elementti, rauhoittaa tosiaan usein.
Pirjo, kiitos! Vesi on kuin tuli, kiinnostava katsella ja kuvata aina vain.
Pekka, hyvin sanottu. Mietteliäs oli kuvaajakin.
Toiseksi viimeinen kuva on niin rauhoittava ja kaunis. Voisin katsella sitä vaikka kuinka kauan!
VastaaPoistaKiitos Mayo. Yllätyin tuosta näkymästä, paikka on kyllä hyvin tuttu, mutta tuosta näkökulmasta, tuohon aikaan päivästä ja tähän vuodenaikaan sitä en ollut katsellutkaan...=)
VastaaPoista