sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Kurkistuksia metsän syksyyn

Reppu selkään ja menoksi syksymetsään Usmin-Kytäjän ulkoilualueelle. Metsässä oli hyvä hengittää ja liikuskella kuunnellen ja katsellen. Kiireen jätin taakse ja annoin metsän tunnelman ympäröidä.
































Kauniiden yksityiskohtien lisäksi katseen kiinnittivät syksyn värit. Metsä ei ole marraskuussakaan väritön, sammalen heleä vihreys, suokasvien puna ja terra ja heinien keltaisuus  värittävät maisemaa.



















Saavuttaessa lähelle Iso-Karhun tulipaikkaa suomaisen lammen rannalle ihmetystä herättävät  suuret  kiviröykkiöt.

























Pilvet haihtuivat hiljalleen ja huumaava auringonvalo häikäisi metsässä kulkijaa. Kuusenhavut tuoksuivat ja toivat jo mieleen ripauksen joulusta.












Lähettänyt klo

10 kommenttia:

  1. Hannah17. marraskuuta 2013 klo 11.33

    Oi, nuo pisarakuvat saivat huokaamaan kauneudellaan. Marrraskuulla on todella omat sävynsä, pidän niistä kovin. Kiitos, kun pääsin piipahtamaan toviksi mukaan.

    Hyviä hetkiä pyhääsi!

    VastaaPoista
  2. Mayo17. marraskuuta 2013 klo 12.04

    Tahtoo metsäääään!!! Tuohon lammelle voisi kuvitella valkoisen joutsenen. Turun saaristossa törmäsin kiviröykkiöihin ja minulle kerrottiin, että ne olivat viikinkien hautoja, mutta ehkä nuo ei kuitenkaan?

    Ensimmäiset kuvat lepuuttavat silmää ja mieltä : )

    VastaaPoista
  3. Nan17. marraskuuta 2013 klo 12.25

    Oi, ihania maisemia. Marraskuinenkin luonto voi olla kaunis ja kutsuva.

    VastaaPoista
  4. pekka.paiva@gmail.com17. marraskuuta 2013 klo 14.31

    Oletpa saanut kiinni juuri oikeat värit. Tuntuu, että marraskuu olisi värikkäintä aikaa.

    VastaaPoista
  5. Susanna Hietanen17. marraskuuta 2013 klo 15.33

    Kauniita kuvia! Kaksi ensimmäistä vangitsivat aivan erityisesti...

    VastaaPoista
  6. Pirjo17. marraskuuta 2013 klo 20.14

    Ihana varsinkin tuo ensimmäinen kuva! Pieni on kaunista:)

    VastaaPoista
  7. Vikki17. marraskuuta 2013 klo 21.21

    Miten aina löydät uusia kauniita asioita kuvattavaksi.
    Tai onhan siihen varmasti ainakin yksi piirre ja se on herkkyys!

    VastaaPoista
  8. Sussi18. marraskuuta 2013 klo 10.25

    kuin metsänhenkien ja keijujen maa...

    VastaaPoista
  9. seita18. marraskuuta 2013 klo 15.59

    Tunnelmallista pisarointia ja naavapuita. Sammaleet tosiaan näyttäytyvät parhaimmillaan vasta kun lehtipuiden vihreys on poissa.

    VastaaPoista
  10. nainen.kuvastimessa20. marraskuuta 2013 klo 10.48

    Kiitos Hannah! Marraskuussa on oma kauneutensa, hienoa että sinäkin näet sen.

    Mayo, metsään vaan...=) Kiinnostavaa tuo viikinkien hauta, sellaisen näkisin mielelläni. Nuo olivat kooltaan valtavia, ikään kuin kalliota olisi jostain syystä lohkottu paikan päällä.

    Nan, juuri niin, metsä kutsuu myös myöhäissyksyllä. Nyt siellä on vielä helppo liikkua, kun ei ole lunta ja jäätä.

    Pekka, väriä siellä todella on, kun katsoo avoimin silmin. Erilaiset sävyt kuin kesällä toki.

    Kiitos Susanna....=)

    Pirjo, kiitos kommentistasi! Pieni on kaunista, kannattaa siis kulkea hitaasti että ennättää nähdä pienetkin....=)

    Vikki, kaunista kuvattavaa löytyy aina....=) Niin sinäkin löydät, olen huomannut....=)

    Sussi, niinpä....=)

    Seita totta, sammalet saavat heleällä vihreydellään nyt kaiken huomion.

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)