Muutamia askelia hetteikön reunamilta kuivempaan näkyi muutakin valkeaa, vielä aamussa ihanalta tuoksuvaa valkolehdokkia.
Hetteikössä tupasvillojen ja suopursujen naapureina valloittavan vehreitä kortteita
.
Reitti 2000:n polku nousi jyrkähköä rinnettä metsään, rinteessä lillukka kukassa.
Ja lempimarjani puolukka.
Oravanmarja.
Maasto oli kovin kallioista, kallion kupeessa multaisemmissa paikoin puolukka kukki runsain mitoin. Tännehän olisi hyvä tulla puolukkaan.
Reitti kulki vuorotellen korkeita kallioita ja niiden välisiä vehreämpiä kaitaleita.
Hiljaa kulkiessani kuulin pusikosta juoksuaskelia ja näin vaalean takapään vilahtavan ja koipien heilahtavan. Peura todennäköisesti. Yllätin hetken päästä toisen, se jäi hetkeksi kuuntelemaan ja kääntelemään korviaan ja käänsi sitten toviksi katseensa suoraan minuun.
Sää pilvistyi ja astelin ripeästi kohti retken päätepistettä. Oli taas mukavaa tutkia uutta polkua ja katsella hetki metsäneläintä silmästä silmään.
