Sisustusta ja kotoilua

Innokas luontoretkeilijä lepäsi tämän viikonlopun ja keskittyi voimien keräämiseen, toipumiseen, leppoisiin lähikävelyihin ja kotoiluun.   Houkuttelevien  sisustuskirjojen     lukeminen sai katsomaan kotia  uusin silmin. Linkin kirjan lisäksi Atlanta Bartlettin yhdessä puolisonsa Dave Cooten kanssa tekemä Hillittyä kauneutta tuli tutkittua tarkoin. Pidän Bartlettin rennosta, ennakkoluulottomasta,  kotoisasta ja silti esteettisestä tavasta sisustaa. Olen kierrätyksen kannattaja ja uuden käytön oivaltaminen käytetyille  esineille on sydäntä lähellä.

Omista, vanhoista esineistä löytyi unohtuneita aarteita. Vielä oli tallessa hääpuvun paksun pitsin paloja, tilpehöörilaatikosta löytyi  kristalleja  ja metallilankaa, vanha, kulunut  kaappi odotti uusiokäyttöä vaatehuoneen ylähyllyllä. Kirppikseltä ostin  uusia aarteita,  patinoituneen  metallitarjottimen, klassisen kauniit lasituikut ja sisustustekstiilejä. Yöpöydälle hempeitä kukkia. Huonekaluja vähän eri järjestykseen ja avot, koti näytti uudenlaiselta.

Joskus sitä vain innostuu kodin laittamisesta  vähän erinäköiseksi. Pureeko sinua koskaan sisustuskärpänen? Pienillä jutuilla sai kodista persoonallisen ja omaa silmää viehättävän, tällä kertaa päästin perinaisellisen sisustajan valloilleen.......=)

Kaunista sunnuntain jatkoa.

Juuri ennen hämärää jokirannassa

Koskikara pysyttelee vielä pohjoisessa, tutussa jokivarressa sitä ei näy. Eino-myrskyn jälkeen luonto on rauhoittunut ja vesi virtaa Vantaajoessa hitaasti soljuen. Pysähdyn katsomaan vettä ja sen liikettä. Tuosta kuohukohdasta olen melonut enkä edes kaatunut. Silloin.

Pieni matka yläjuoksulle päin vesi oli seesteisempää.

Hämäryys hiipi vaivihkaa alas jokivarteen. Kiipesin joen viereltä ylemmäs,  vielä  hetken taivaalla näkyi sinistä valkeiden pilvien taustalla.

Maisema tummeni asteittain, lempeästi. Olin valmis lähtemään kotiin.

Kurkistuksia metsän syksyyn

Reppu selkään ja menoksi syksymetsään Usmin-Kytäjän ulkoilualueelle. Metsässä oli hyvä hengittää ja liikuskella kuunnellen ja katsellen. Kiireen jätin taakse ja annoin metsän tunnelman ympäröidä.

Kauniiden yksityiskohtien lisäksi katseen kiinnittivät syksyn värit. Metsä ei ole marraskuussakaan väritön, sammalen heleä vihreys, suokasvien puna ja terra ja heinien keltaisuus  värittävät maisemaa.

Saavuttaessa lähelle Iso-Karhun tulipaikkaa suomaisen lammen rannalle ihmetystä herättävät  suuret  kiviröykkiöt.

Pilvet haihtuivat hiljalleen ja huumaava auringonvalo häikäisi metsässä kulkijaa. Kuusenhavut tuoksuivat ja toivat jo mieleen ripauksen joulusta.

Marraskuista

Sumuista ja väriskaalaltaan niukkaa, mutta virkistävää.

Kulkijalla rapaiset lahkeet,  mutta punaiset posket ja kirkkaat silmät. Ja hyvä mieli.

Voimaannuttavaa viikonloppua.

Enkelinsiivet ikkunassa

Monta merkkiä matkalla
olenko perillä

Auringonlaskun näkymät pellon suuntaan
ylhäältä näkee hyvin

Toisella puolella kimmeltävät tähdet
satoja tuhansia loistavia mustalla taivaalla

Siellä täällä valkeita höyheniä
matolla, sohvatyynyn takana, sängyn alla

Ja sitten eräänä aamuna
                                   huurtuneet enkelinsiivet makuuhuoneen ikkunassa

Tunsin olevani niin turvassa
kauniiden  siipien suojissa

Utuinen sunnuntai

Asun seudulla, jossa esiintyy usein sumuja ja usvia. Niin tänäänkin. Huomasin  sen heti, kun kurkistin keittiön ikkunasta ulos.

Utu ja usva ovat  salaperäisen kauniita ja läksin heti aamupalan jälkeen ulos katselemaan näkymiä.

Mukavaa päivän jatkoa.

Miten meri muuttui

Sadepäivän jälkeen pilvipeite rakoili seuraavana aamuna  ja aurinko pilkisti  hetkisen  Porkkalanniemessä.

Päästyäni jälleen mökille sää alkoi muuttua. Usva pehmensi maiseman. Merisäätiedotteessa kerrottiin näkyvyyden läheisellä Mäkiluodolla  olevan 400 m.

Usvasta alkoi kuulua ääniä. Ja hitaasti näkyviin lipui melontaryhmä.

Merimaisema nosti mieleen upean Mårtensonin Myrskyluodon Maijan ja hyräilin sitä. Mökin edessä kukki vielä sormustinkukka. Jotkut hetket ovat täynnä seesteistä rauhaa, josta voi ammentaa pitkiksi ajoiksi voimaa.