Lumikenkäilyä lumisateessa

Sääennuste oli luvannut uutta lunta kymmenkunta senttiä, oiva sää lumikenkäretkelle siis. Lämpötila nollassa ja hienoinen lumisade pehmensi maisemaa. Taivalsin peltojen poikki kohti ennen tutkimatonta metsätietä. Sen saavutettuani hidastin tahtia ja kuljin hiljakseen lumisateen vaimentamassa luonnossa. Aika tuntui pysähtyvän.

Tie sukelsi väliin pellonlaitaan palatakseen jälleen metsän siimekseen.

Tieltä sisään metsään mentyäni äänet vaimenivat tyystin.

Kuuma kaakao ja ruisleipä maistuivat  tauolla kuusen alla. Kuusen oksien suojatessa lumisateelta voimat palautuivat.

Lumisade väliin hiipui ja voimistui jälleen harmauttaen näkymät.

Loppumatkasta lunta satoi jo reippaasti. Oli hyvä palata kotiin ja seurata lumihiutaleiden tihenevää verhoa ikkunasta käsin.

Rentouttavaa viikonvaihdetta sinulle.

Korpimökillä

Matkasin pohjoisemmas kohti talvea. Pitkä matka osoitti jälleen, että pelivaraa matkassa pitää olla - tunnin perillä oltua alkoi lunta pyryttää tuulen kanssa.  Lumikenkäillen pulkka-ahkion kanssa olisi ollut jännittävää suunnistaa pyryssä mökille.

Vastaranta katosi näkyvistä tuiskussa  nopeasti.

Vielä piti kuitenkin lämmittää mökki nolla-asteisesta, kerätä lunta saunaan pesuvedeksi ja lämmittää sauna.

Tuuli myrskysi ulkona viuhuen ja saunankiukaassa tuli ratisi humisten. Istuin ja lämmitin saunaa ääniä kuunnellen. Kiire oli kaikonnut. Saunan jälkeen mökki oli lämmennyt mukavaksi. Yöllä uni piti sylissään lempeästi.

Aamulla pyry oli hiljentynyt ja läksin noutamaan juomavettä. Lumikenkäilin lähteelle suojahangessa. Lumikenkä upposi pehmeään ja märkään lumeen, hengästyin. Linssikin taas huurtui, kun siihen hönkäisin kahlatessani.

Lähteessä oli runsaasti kirkasta vettä, seuraavassa kuvassa näkyy niukin naukin hiekkainen veden pulppuamiskohta lähteessä.

Lumikenkäilin takaisin mökille, sauvat toisessa kädessä ja vesikanisteri toisessa. Puhdasta vettä arvostaa, kun sen eteen joutuu tekemään töitä. Välillä oli levähdettävä ja samalla katseltava kevättalvista metsää, punatulkku jypytti lähellä.

Myrsky oli kaatanut puita, nämä lähdepolulla olivat pienimmästä päästä, sen tulin huomaamaan tulevina päivinä. Tuli mieleen laulu: Sitä ei voi ylittää....sitä ei voi alittaa....sitä ei voi kiertää.....täytyy mennä lävitse. No, minä kiersin....=)

Mökille päästyä vielä tiskilumien keruu. Sitten olin ansainnut mielestäni hyvät pullakahvit.

Ja uskotte varmaan, kun sanon, että se lähdeveteen keitetty kahvi maistui rehkimisen jälkeen taivaalliselta.

Pientä tuiskua ja korpiherkkuja

Aamulla tuvan ikkunasta katsoessani näin auringon kadonneen jonnekin ja tilalle tulleen utuisen, hieman tuiskuttavan sään.

Mutta puhkuin intoa retkelle ja eikun menoksi lumikenkäilemään. Eikähän tuisku haitannut, sää kirkastui pikkuhiljaa kun kiersin 6 kilometrin kiekan yhden  saaren ympäri.

Retkeltä palattua oli vielä edessä tutkimusmatka lähteelle. Olisikohan se sula vai pitäisikö juomavettä haalia jostain muualta. Lähteelle päästyä ilo oli suuri, se oli ei pelkästään sula vaan runsasvetinen ja vesi erittäin puhdasta. Lompsin  tyytyväisenä vesiastian kanssa mökille metsän ohuessa lumessa.

Retkilläni usein rehkin ja rämmin, kuten joku teistä on huomannutkin, mutta osaan minä vastapainoksi nautiskellakin. Korpiloman laskiaispulla oli viipale nisua ja päällä runsaasti kermavaahtoa ja mansikkahilloa. Kyllä, luit oikein, olin pakannut ahkioon myös kermaa ja hilloa.....=) Ja hyvä olikin, sillä se maistui aivan taivaalliselta.

Ja lisänautiskelua illan ratoksi, saunan lämmittelyä ja sen jälkeistä rentoa loikoilua. Mökin viihdekeskuksena toimii ikivanha  pieni radio, sitäpä oli rento kuunnella huovan päällä köllötellen. Kuvassa muuten näkyy hiukan  neulomieni  mustien, villaisten  pässinpökkimien lahkeita, olivat kerrassaan lämpöiset saunan päälle.

Reissuun

Lopultakin koitti se aamu, kun pääsi lähtemään talviseikkailuun. Olin matkassa ennen auringonnousua, jota pysähdyin hetkeksi ihailemaan Kuhmoisiin. Tykkään liikkua aikaisin, matkalla näin nytkin  pellolla ihan lähellä tietä ruokailevan ketun ja maisemassa valkoisena viipottavan metsäjäniksen.

Ajomatka oli pitkä, mutta ajokeli hyvä ja helppo. Pitkän matkan voi nähdä siirtymäriittinä, kuten viimeisessä Latu ja polku lehdessä kirjoitettiin. Matkalla oli tarkoitus ajaa osuus  jäätietä, mutta nähtyäni seuraavan varoituksen pysähdyin miettimään. Uskaltaisinko, kantaako jää. Mitäs se auto nyt painaakaan....

Hetken tuumaustauon jälkeen ajoin eteenpäin ja tulin rantaan. Siellä oli uusi kyltti, joka jo rohkaisi ajamaan jäätielle. Mutta hitaasti piti ajaman, oli aikaa tunnustella ja katsella maisemia.

Olen ennenkin ajanut jäätiellä, mutta edelleen se on jotenkin sykäyttävää. Jäällä näkyi pilkkimiehiä autoineen, olivat ajaneet suoraan pilkkipaikan viereen.

Jotta matkani  ei olisi liian helppo, taivalsin loppupätkän  siitä lumikenkäillen ja pulkasta itse väkerretty ahkio perässä tavaroineen rahisten. Reissussa alkoi olla todellista seikkailun tuntua.  Melkein lumeton jää kiilsi auringossa, lumikenkien piikit pitivät minut pystyssä liukkaalla jäällä. Hengästyin ja olin onnellinen, pikkuhiljaa päämäärä alkoi pitkän matkan  jälkeen häämöttää.

Pulkka-ahkio aisoineen toimi hyvin, kuorman kiinnitystä pitää ehkä viritellä paremmaksi. Alkumatkan tiukassa alamäessä oli näet pieniä vaikeuksia.....


Olin niin täynnä energiaa ja touhukas, että aloin pian valmistella  saunan lämmitystä. Oli yllätys, että lunta oli niin vähän, pesuvesi saunaan piti kauhoa jäätä peittävästä ohuesta lumikerroksesta. Mutta mukavaa puuhaa se oli. Taisin häiritä rannan kasvustossa elävää hämähäkkiä, se painalsi menemään kauhan alta. Ajatella, sydäntalvellakin lumen seassa elelee jokin hämähäkki!

Saunan löylyt  ja saunamakkarat oluineen maistuivat enemmän kuin hyvältä. Mökki alkoi lämmetä sopivaksi, oli mukavaa pötkötellä sängyllä ja tuumia, olisiko kohta aika keitellä iltakahvit.

Kaunis auringonlasku täydensi  ensimmäisen päivän. Illan päätti viimeinen katse pimenevälle järvelle  ennen vetäymistä yöksi mökin suloiseen lämpöön.