Valoa kohti

Talvipäivänseisaus on ohitettu ja elämä käy jälleen valoa kohti. Menin tuttuun metsään varhain ja nautin aamun valostumisesta ja lumisesta metsästä. Maastossa on jo latukin.

Hieman haikeana katsoin aamuvirkkuja hiihtäjiä, jalkani tuskin kestää hiihtoa tänä talvena. Mutta pystynpä  edes kävelemään  metsässä, sekin on  enemmän kuin sata jänistä.

Latu-uralla kävely ei ole sallittua, niinpä rämmin sen vieressä hitaasti. Korppi raakkui lähellä. Pihlajanmarjoja piti tutkailla lähempää ja siinä touhutessa rillitkin putosivat hankeen.

Seurasin pienen pientä polkua hakkuuaukiolle päin. Valo kajasteli taivaalla.

Aukion reunalle istahdin kannonnokkaan juomaat kahvit. Istuin ja kuuntelin metsän ääniä. Katselin kaunista aamuhetkeä. Tunsin oloni toiveikkaaksi ja onnelliseksi.

 

Tietä pitkin oli helppo taivaltaa autolle. Metsä alkoi olla muidenkin.

Joulupatikka

Perinteinen joulupatikkani suuntautui jokirantaan. Lähdin liikkeelle anivarhain ennen auringonnousua. Lunta satoi ja tunsin oloni kirpakassa pakkasessa energiseksi muun maailman nukkuessa sikeää unta.

Aamukahvi kosken partaalla toi mieleeni monet aiemmat joulupatikat. Istuin vaan kahvimuki kädessäni pakkasessa  ja kosken pauhussa mietiskelin elämän ihmeellisyyttä. Miten nopeasti elämä voi muuttua ja näköalat avautua, vaikka haasteita riittää edelleen.

 Katselin hiljalleen valostuvaa maisemaa. Koski pauhasi lujaa ja yksinäinen vesilintu kaarsi hämärässä kosken uoman yli.

Leppoisia ja lempeitä joulunajan päiviä sinulle.

Rauhaisaa joulua

Joulu,
se on kuusenneulasten ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista, onnellisen säikähdyttävää rakkautta,
ja lahjoja, ja unta, jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.

Me katselemme valaistuja ikkunoita ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja, jotka joskus luetaan ja unohdetaan.
Ja jossakin ajatusten keskellä nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa pienissä käsissään,
ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys lämmittää häntä pimeässä.

                                         -Mika Waltari-

Lopultakin lunta

Hetkiä pieneltä kävelyltä ennen auringonlaskua.

Ihmettelin lumen kaunistamaa maisemaa. Pysähdyin ja katselin. Ihastuin lumisiin havupuihin enkä osannut valita, minkä kuvan laitan.

Aurinko alkoi laskea ja hienoinen hämärä laskeutui maisemaan. Seuraava kuva tuli kuitenkin tuollaiseksi sen tähden, että vahingossa olin henkäissyt etsimeen....

Vielä viimeinen kurkistus kohti valoa.

Piilolammilta Kiiskilammelle

Pitkästä aikaa pääsin liikkeelle luontoon ja niin innoissani olin, että läksin liikkeelle liiankin aikaisin. Ajaessani   Piilolammille  oli vielä hämärää, ajoin varovasti peurarikkaalla seudulla, näinkin parin peuran loikkivan tien yli valkoiset hännät vilkkuen.

Silmät tottuivat hämärään nopeasti ja liikuin aamumetsässä hitaasti Piilolammen reunaa sen nuotiopaikan ohittaen. Suopursujen tuoksu oli vahva, linnut alkoivat hiljalleen heräillä. Matkanteko sujui vitkaan, liikuntakykyni ei ole entisellään. Mutta olipa ihanaa olla ulkona!

Kiiskilampi on Usmin suosikkipaikkojani ja perille päästyäni tein tulet. Utuinen lampimaisema ja hiljaisuus - taivaallista.

Paluumatkalla Piilolammillakin oli jo valoa kuvata. Lammen rannalla on piilomökki - nyt sen paljasti sankka savu.

Piilolammin nuotiopaikan lähellä on mukavannäköistä, lapsia leikkimään houkuttelevaa maisemaa. Ja Uudenmaan virkistysalueyhdistys on varannut polttopuutakin riittävästi tulistelijoille.

Metsästä palatessa olo on aina parempi kuin sinne mennessä - niin nytkin. Hyvää viikonloppua ystävät.