torstai 25. joulukuuta 2014

Joulupatikka

Perinteinen joulupatikkani suuntautui jokirantaan. Lähdin liikkeelle anivarhain ennen auringonnousua. Lunta satoi ja tunsin oloni kirpakassa pakkasessa energiseksi muun maailman nukkuessa sikeää unta.












Aamukahvi kosken partaalla toi mieleeni monet aiemmat joulupatikat. Istuin vaan kahvimuki kädessäni pakkasessa  ja kosken pauhussa mietiskelin elämän ihmeellisyyttä. Miten nopeasti elämä voi muuttua ja näköalat avautua, vaikka haasteita riittää edelleen.

 Katselin hiljalleen valostuvaa maisemaa. Koski pauhasi lujaa ja yksinäinen vesilintu kaarsi hämärässä kosken uoman yli.









































Leppoisia ja lempeitä joulunajan päiviä sinulle.

Lähettänyt klo

9 kommenttia:

  1. pekka.paiva@gmail.com25. joulukuuta 2014 klo 15.46

    Aivan kuin aamun maisema hengittäisi..

    VastaaPoista
  2. Susanna Hietanen25. joulukuuta 2014 klo 23.34

    Upeat maisemat ja kuvat!

    Ihanaa joulunaikaa!

    VastaaPoista
  3. Sussi26. joulukuuta 2014 klo 12.44

    Näyttää niin rauhalliselle!

    VastaaPoista
  4. JaanaMarjo26. joulukuuta 2014 klo 18.57

    Upeat kuvat kauniista maisemista!
    Mukavaa joulunaikaa.

    VastaaPoista
  5. seita27. joulukuuta 2014 klo 7.05

    Kosken kohinaa kuunnellen ja metsäpolun hiljaisuudessa löytää joulurauhan.

    VastaaPoista
  6. Vikki27. joulukuuta 2014 klo 19.35

    Ylimmät ovat hurjan mielenkiintoiset tuon lumisateen takia!
    Kaunista, niukassa valossakin!

    VastaaPoista
  7. nainen.kuvastimessa28. joulukuuta 2014 klo 7.29

    Pekka, totta, ihanasti sanottu.

    Susanna, kiitos samoin sinulle.

    Sussi, sitä se olikin, noin varhain aamulla ketään ei näkynyt missään...=)

    Ame Amebadonna, kiitos samoin sinulle.

    Seita, näinpä juuri. Joulupatikka on perinteeni, joka viehättää aina vaan.

    Vikki, kiitos. Valon puute vaikuttaa, mutta tunnelma on juurikin se, mitä haluan tallentaa.

    VastaaPoista
  8. aimarii29. joulukuuta 2014 klo 20.11

    Herkkiä tunnelmapaloja, kiireettömiä hetkiä luonnossa nauttien varhaisen aamun lumosta.

    VastaaPoista
  9. nainen.kuvastimessa1. tammikuuta 2015 klo 8.13

    Aimarii, näinpä. Nautin luonnossa olosta varhain, kun siellä ole ketään muita. Se tervävöittää aistimuksiani ja havaintojani.

    VastaaPoista

Mielenkiinnolla luen ajatuksiasi, kiitos!

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)