Hiljaisessa aamussa kävellessä ajatukset tyyntyvät niille sijoilleen. Hiekka ratisee jalkojen alla.
Utuisella suolla voi melkein kuvitella virvatulia.
Kalattomalle on vielä matkaa, tämä on toinen lampi.
Lähden seuraamaan kompassin mukaan oikeaan suuntaan vievää, vanhaa polkua. Monesti polut vievät juuri lampien ja järvien rannoille. Kompassi on kuitenkin tarpeen, sillä vähälle käytölle jääneet polut ovat katoamassa tai kaatuneiden puiden alla piilossa.
Kallioiden välistä pilkottaa jotakin, onko se vettä. Laskeudun alas ja jätän korini merkiksi polulle vievästä laskeutumiskohdasta. Ja siellä alhaalla on tosiaan pikkuruinen suolampi, Kalaton, kalloiden suojaamassa sopukassa
.
Järviwikin mukaan Kalaton-nimisiä lampia on Suomessa 46, mutta on niitä varmaan enemmänkin. Tämä pieni Kalaton oli mukava löytö ja sen rannalla katselin usvaista ja hiljaista maisemaa siitä nauttien. Olenhan minä suolampia retkilläni nähnyt monet monituiset, mutta uusia lampia, alueita ja reittejä on kiinnostavaa etsiä. Lisähaastetta tuo kartan ja kompassin avulla kohteiden löytäminen ei merkityiltä reiteiltä.
Paluumatkalla tunsin jo polun paremmin ja oli aikaa katsella muutakin. Puolukkaa näkyi siellä täällä ja polvistuin kuvaamaan heleän punaisia marjoja, joita joillakin mättäillä olikin runsain mitoin.
Kuvattuani marjat minä söin ne...:) Ne olivat makean kirpakoita, pakkasen makeuttamia ja hyviä.
Kalaton löytyi ja reissu oli muutenkin mukava. Hymy oli huulilla ja olo mitä mahtavin. Hyvää viikonloppua!