Metsä hoitaa ja elvyttää rauhallaan ja kauneudellaan ja ottaa kulkijan syliinsä. Joskus metsä yllättää ja siellä voi kohdata mitä erilaisimpia asioita kuten kohta näet.
Oletko huomannut, miten kaunis on linnunmunan sisäpinta?
Aamun valo on lempeä.
Kävelen metsän keskellä pientä hiekkatietä, minnehän se vie. Tien varrella löytyy lato, 2 puuvarastoa ja jopa huussi. Jopas nyt jotakin. Polttopuitakin on myytävänä.
Metsäneläimillekin on ruokailupaikka.
Alan hiljalleen ymmärtää, että olen metsämiehen mailla. Katse löytää läheltä suunnistuskarttaan merkityn lammen ja sen rannalta laiturin, tulistelupaikan ja suuren telineen, jonka oletan liittyvän jotenkin metsästyssaaliiden käsittelyyn. Tämähän on metsästäjien oma paikka, keskellä metsää. En ole ennen törmännyt retkilläni samanlaiseen.
Syön evääni tulipaikalla, en tee tulia yksityisellä maalla. Jatkan matkaani keskellä uusmaalaista metsää.
Aistin ilmassa jo aavistuksen syksyä.
Mäntykukkakin viihtyy metsänpohjalla.
Kangasmetsät ovat tulvillaan kukkivia kanervia.
Keskellä metsää nököttää jotakin. Kävelen lähemmäs. Ja toden totta, kyllä ne ovat mehiläispönttöjä. Jälkimmäinen kuva on voimakkaasti cropattu, en uskaltanut kovin lähelle kuvaamaan.
Mehiläiset tekevät täällä varmasti kanervahunajaa, niin paljon lähimaastossa kanervia kasvaa. Minusta on tosi mielenkiintoista nähdä tämäntyyppisiä asioita maastossa, ne ovat kuitenkin melko poikkeuksellisia.
Tänä kesänä olen ollut tavattoman onnekas ja tehnyt useita uusia kasvihavaintoja. Tällä retkellä oli yksi niistä, seuraavien kuvien upea kukkija.
Aluksi luulin kasvia porroksi, mutta todennäköisemmin se on lehtopähkämö. Retken lopuksi tutkailin vielä syyläjuurta, sekin minulle uusi tuttavuus.
Metsässä oli jälleen mielenkiintoista. Ja olo sieltä palatessa hyvä, seesteinen ja virkistynyt.
