Maakrapu hämmästyi meren voimakasta ääntä. Se kuului yli kilometrin päähän rannasta, kohina. Meri on minulle vieras ja pelottava elementti, jota kunnioitan kovasti. Kaunis se on, mutta voimallinen.
Kaunista ja lempeää adventtia.
Voi hitsi miten tulee ikävä meren rannalle kun katsoo kuviasi! Aivan sisintä riipaisee :) Meri on niin mahtava ja voimallinen syksyllä, että sen äärellä ihan huuhtoutuu johonkin muuhun todellisuuteen.
VastaaPoistaMiten osuvasti sanot "sen äärellä ihan huuhtoutuu johonkin muuhun todellisuuteen". Niin se on.
PoistaHienot kuvat kuohuvasta merestä.
VastaaPoistaKiitos Marliska!
PoistaNiin ja ihanaa adventtia!
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaMinulla on hieman samanlainen suhde mereen. Uusikaupungin seudulla asuessani tutustuin mereen, Sain olla veneretkillä, uimassa meressä, kuunnella meren kohinoita, katsella aallokkoja ja upeaa oli myös kun jääkylmä vesi lainehti rantakivikkoon jäätyen ja jäät kilahtelivat kuin kellot.
VastaaPoistaKuvasi toivat mieleen niin paljon.
Aimarii, jäätyneen meren kilahtelu rantakivikkoon on varmasti kaunista. Sitä en ole kuullut koskaan, olen meren rannalla hyvin harvoin. Järvenrannalla olen jään ääniä kuunnellut ja nekin ovat kiehtovia.
PoistaTulevat kuvistasi mukavat muistot mieleen :-)
VastaaPoistaNäyttää hyytävältä tuo meri tähän aikaan vuodesta. Kesällä se on lempeämpi, kutsuu järvi-ihmistäkin :-)
Susanna, hyytävää tuo vesi varmasti olikin ja tuulikin puhurimainen. Ei houkutellut uimaan edes avantouimaria....:)
PoistaPorkkala on ihana paikka, siellä tulee käytyä aivan liian harvoin.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, meri on hiukan pelottava, mutta silti upea katsella. Järvi rauhoittelee minua helpommin, enkä yhtään osaa sanoa miksi...
Tänään on luvattu taas hyvää säätä, joten kohta on lähdettävä ulos nauttimaan raikkaasta marraskuun lopusta =)
Birgitta, järvi-ihminen olen minäkin, paljon lapsuudesta asti järven rannalla aikaa viettänyt. Siinä se on tullut tutuksi. Tiedostan toki järvenkin voiman, olen sen omakohtaisesti kokenut. Meri on suuri tuntematon minulle ja ihailen sitä kunnioittaen, usein vain rannalta käsin katsoen.
PoistaSää on täälläkin nyt kaunis, kun katson ikkunasta ulos näen auringon....:)
Melkein tulee vilu kun noita aina tuulisia maisemia katsoo.
VastaaPoistaNiinpä Pekka, kylmä tuolla olikin, voi vaan kuvitella kuinka kylmää on kalastajilla veneissään....
PoistaPidän kovasti merestä, upea kuvasarja!
VastaaPoistaKiitos Sussi!
PoistaAallot, kalliot ja rantapuut kertovat jatkuvuudesta. Tuo maisema ei muutu.
VastaaPoistaTotta, osuvasti ilmaistu. Ehkä jatkuvuus on yksi tuon maiseman kiehtovuuden osatekijä.
PoistaHienoja maisemia. Porkkalassa täytyy käydä.
VastaaPoistaPoikkea ihmeessä Ninnu, se on todella kiehtova paikka.
PoistaMinusta on ihana seisoa kalliolla silmät kiinni, levittää kädet ja antaa tuulen puhaltaa. Tuntuu, että se vie mielen pölytkin mennessään. Tätä harrastan ison järven rannalla, mutta kuviesi paikka sopii samaan harrastukseen mainiosti : )
VastaaPoistaMayo, kuulostaa aivan ihanalta! Tuota minunkin täytyy kokeilla....:)
Poista