Nedergård

Olipa upeaa päästä pienen tauon jälkeen luontoretkelle ja se suuntautui Kirkkonummen Porkkalanniemeen.   Uudenmaan virkistysalueyhdistys  esittelee Nedergårdin virkistysaluetta sivullaan, tietoa löytyy myös Kirkkonummen kunnan sivulta. Ajomatka Nedergårdiin on loppupäässä vajaat 20 km mutkikasta ja kapeaa tietä. Sitä ajaessani tien ylitti kolme peuraporukkaa vielä hieman hämärässä aamussa, joten varoen saa ajella. Onneksi takanani ajoi tällä kertaa mukavan ajovälin minuun  jättänyt autoilija, siitä kiitokset hänelle.

Nedergårdin valvojankopin vierustalta lähtee polku niemenkärkeen. Ilmoitustaululle on ilmaantunut sitten edellisen kerran suuri punkkivaroitus, nyt niistä tuskin on harmia. Maisema polun varrella on suurelta osin jylhän kallioista. Olen kävellyt siellä kerran ennenkin ja jännittävästi huomasin samoja yksityiskohtia kuin silloin, kuten kallion vaaleat, hienot kuvioinnit.

Liikuin märillä kallioilla varoen, jo kinttujenikin takia. Mutta kuinka kuinka ollakaan märkä kallio pääsi yllättämään ja hupsheijaa, jalka lipsahti ja samoin koko nainen. Kuin hidastetussa filmissä ajattelin liukastuessani, että mitenhän nivelteni käy saati sitten kameran. Sinne humpsahdin peffalleni toinen jalka vauhdilla alleni vääntyen. Kuin ihmeen kaupalla niveliini ja kroppaani ei sattunut ja kamerakin pysyi kädessäni korkealla  koko komean ilmalennon aikana oikeinpäin ja turvallisesti. On se hyvä, että peffassa on vähäsen pehmustetta omasta takaa. Hetki piti maassa istua ja tunnustella, ovatko kehon kaikki paikat kunnossa....:)

Kaatuminen oli oiva muistus kallioiden vaarallisuudesta syksyllä. Jos en olisi kaatunut tässä, olisin varomattomammin liikkunut  rannan osin jyrkilläkin kallioilla.

Saapuessani meren rantaan näin heti, etten ollut yksin. Olin etukäteen ollut vakuuttunut, että kukaan muu ei hakeudu koleana ja tuulisena syysaamuna meren rantaan, mutta olin väärässä. Rannassa seisoi tummiin pukeutunut hahmo.

Antaessani katseeni kiertää rantaa näin hahmoja lisää, siellä sun täällä  seisoi  joku. Ja siinä samassa muistin paikan olevan kuulemma tyrskykalastajien suosima. No, tyrskyjä siellä toden totta  oli.

Kiertelin rantaa varovasti astellen. Tuuli viuhui korvissa ja aallot pitivät omintakeista ääntään.  Kurkistelin puiden lomasta ja ihmettelin meren ja tuulen voimaa.

Kun katse pysähtyi rannan kasvillisuuteen, se havaitsi muitakin  kuin sinisen ja harmaan sävyjä.

Nedergårdin tulistelupaikka on hivenen matkaa merenrannasta kallion päällä, arvatenkin siksi että siellä se  on edes vähän  tuulelta suojassa. Maisema nuotiopaikalta on vielä merellinen.

Tyrskykalastajia saapui rannalle lisää. Hymyileviä, iloisia ulkoilmaihmisiä. Minä siirryin tulistelemaan ja aistimaan merellisen tulipaikan tunnelmia. Jollekin oli maistunut virvokejuoma, minulle riitti kuuma kahvi ja karjalanpiirakat.

Istuskelin tulilla hyväsen aikaa. Tätä kaipasin ja tarvitsin. Pysähtymistä arjen kiireen ja hässäkän keskellä. Sielu ei pysy kiireessä mukana ja silloin hyppään kiireen kyydistä pois hengähtämään. Merenranta oli siihen kerrassaan oiva paikka.

Nautin kokemastani, viihdyn merenrannalla mieluummin tälläisellä ilmalla kuin vaikkapa hellepäivänä. Tuuli ja aaltojen ääni, meren raikkaus ja viileyskin antavat vahvan tunteen elämänhalusta ja -voimasta.

Lempeää marraskuuta sinulle.