Tammikuinen talvimaisema

Paukkupakkaset ovat muisto vain ja lämpötila huitelee nollan tietämillä. Lumet hupenivat silmissä ja Uudenmaan tammikuinen tuttava pääkallokeli valtasi tiestön. Hyvä uutinen on, että flunssa on vihdoin ja viimein hellittämässä otettaan ja elämä alkaa voittaa.

Talvinen maisema henkii jo keväistä valoa, myös pilvisenä päivänä.

Iloa ja valoa helmikuuhusi.

Ulos pakkaseen

Mikä ilo oli  päästä flunssan jälkeen edes hiukan liikkumaan ulos. Pakkasta parikymmentä astetta ja päällä monta kerrosta vaatetta alkaen villasukista ja merinovillaisesta aluskerrastosta toppahousuihin ja turkispäähineeseen. Eikä muuten tullut kylmä.

Tassuttelin lähiluonnon pehmeässä pakkashangessa hiljakseen ja hymyn karehtiessa huulilla. Huopatossut ovat näillä keleillä nousseet arvoon arvaamattomaan.

Lumi kerääntynyt paikoitellen hauskan näköisesti kasvien päälle.

Valoa pilkisteli puiden takaa.

Lumihangessa näkyi hyvin pupun jäljet, myös ruokailuhetken  aikaiset painaumat.

Ulkoilulenkki oli lyhyt, mutta virkistävä, sekä keholle että mielelle. Ehdinpä edes vähän mukaan pakkasiin.

Noin ajattelin viikko sitten, kun luulin selättäneeni flunssan. Mutta harmikseni flunssa palasi entistä ärhäkämpänä. Olen tosi huono sairastamaan ja haluaisin liikkeelle ja ulos talveen. Mutta ei auta, täytyy tällä kertaa malttaa levätä ja tervehtyä rauhassa.

Myös lumitilanne on viikon takaisesta muuttunut voimakkaasti. Tänne satoi lunta kertarysäyksellä vajaa 30 senttiä ja lisää on tipahdellut taivaalta hiljakseen.

Onneksi kevättalven aurinko pilkistelee joinakin päivinä myös ikkunoista sisään vaikka ulos ei pääse.

Uuteen vuoteen

Uuteen vuoteen toivon....

... herkkiä hetkiä.

...seesteisiä ja rauhallisia aikoja.

...kokemuksia ja näkökulmia, jotka rikastuttavat.

...elämän täyteyttä.

...taitoa taipua tuulissa taittumisen  sijaan.

...onnen sädehtiviä kristalleja.

...pehmeyttä ja lempeyttä.

Onnea sinun tulevaan vuoteesi!