Juhannuspatikka Karjakaivolle

Juhannuksen luontoretkeni suuntautui Nuuksion järviylängön erämaisimpaan osaan  Karjakaivon ulkoilualueelle.  Lähtöpisteenä oli  Solvalla  luontokeskus Haltian vierestä. Kalliorinteet täplittivät maisemaa kulkiessani kohti Karjakaivoa.

Korkeaa  kalliota reunustaa hoikkien puiden rivistö.

Puhtaan valkeat sulat polulla - minkä linnun lienevät olleet.

Karjakaivo on nimensä mukaisesti toiminut karjan juomapaikkana. Karjakaivo on paitsi ulkoilualueen myös pienen lammen nimi. Istahdin aurinkoiselle kalliolle tutkimaan karttaa löytääkseni lammen ja istuinkin siinä kaikessa rauhassa hyvän tovin.  Jokin sai minut kuitenkin kurkistamaan taakseni ja voihan hyssykät, nousin kyllä seisomaan  melkoisen liukkaasti nähtyäni vilauksen luikertajasta selkäni takana.

 Seuraava kuva on reilusti cropattu, jotta käärmeen pää ja silmä näkyisivät kunnolla.

Kyseessä ei ole kyy, vaan rantakäärme.  Ensimmäistä kertaa näen kyystä erottavan tuntomerkin  pyöreän silmäterän  noin selvästi. Kyyn silmäterä on soikea ja rantakäärmeen pyöreä.   Tätä yksityiskohtaa en metsässä nähnyt, vaan väistin kyllä käärmettä vauhdikkaasti. Käärme nimittäin luikersi minua ja takkiani kohti ja seuraava kuva kertoo tilanteen nopeudesta perääntyessäni kalliolla mitenkuten.

Käärme luikersi takkini alta tuohon kallionkoloon. Nähdä sen menevän sinne  tuntui selkärangassa asti epämiellyttävänä väristyksenä, käärmeen äkillinen lähestyminen ja meno näkymättömiin vaatteeni alle tai jopa sisälle tuntui kamalalta. Ravistelin takkini tarkkaan ennen kuin uskalsin sen  kunnolla käteeni ottaa!

Lammen lähellä on  Helsingin seudun Lapinkävijöiden hallinnoima ulkoilumaja saunoineen ja kaivoineen.  Pulahdin lampeen huuhtomaan käärmeen aiheuttamat epämiellyttävät tunteet pois. Karjakaivon lammen vieressä on pienempi lampi nimeltään Lehmänämpäri.

Ollessani poistumassa Karjakaivolta kuulin metsästä merkillisiä ääniä. Jossain vaiheessa äkkäsin, että voisin yrittää saada ääniä kameran videon  avulla taltioitua. Seuraavalla videolla kuva on ala-arvoinen, mutta kuuntelepa tunnistatko, mikä nisäkäs lähelläni äänteli.

Kyllä oli hieno retki, täynnä elämyksiä jälleen kerran.

Kohti Kattilaa

Viikonlopun luontoretki lähti Vihdin Etelälahden ulkoilualueelta varhain aamulla. Aurinko oli hiljalleen  nousemassa.

Reitti kulki Salmen ulkoilualueen reittejä Iso-Sammakon ohitse kohti Takalan laavua. Pikku-Sammakko jäi piiloon kauemmas metsätiestä. Matkalla tuli vastaan Nuuksion kansallispuiston merkki.

Laavulla oli yöpyjiä, jotka vielä nukkuivat. Kävelin ohitse suuntana Kaitlampi ja Kattilan uimaranta. Olin ajatellut pitää siellä evästauon ja uida lammessa.

Saavuttuani Kaitlammelle oli yllätys nähdä, että siellä oli mökki. Mökki oli varattu ja uimarantaan ei saanut mennä, jäi aamu-uinti väliin. Mökki sijaitsee lammen toisessa päässä ja sitä reunustaa ylös nouseva kalliorinne. Kiipesin ylös  pitämään taukoa.

Kevät on muuttumassa alkukesäksi. Metsässä kukkivat jo suloiset orvokit ja kevätlinnunherneet.

Palasin takaisin omia jälkiäni. Laavulla nukuttiin yhä.

Nuuksion reunamilla Suolikkaalla

Pitkästä aikaa ennätin retkeilemään eikä edes tiedossa ollut kova helle saanut minua muuttamaan suunnitelmiani. Auton nokka kohti Espoon Takkulaa retkeni aloituspisteeseen. Takkula on maalaismaisemaa ja idyllistä seutua.

Nuuksion kansallispuiston kyltti oli melkein piilossa, huomasin sen samalla kun jäin tutkimaan kukintansa aloittanutta orapihlajaa muurahaisen tavoin.

Tie  sukelsi metsään ja mukava viileys ympäröi minut. Tien varressa on ollut muinoin asutusta ja jäljelle oli jäänyt sinnikäs pikkutalviokasvusto.

Suo-orvokkikin peitti maata hiekkatien varressa.

Saavuin Saarijärven rantaan ja jo siinä vaiheessa teki mieli uimaan, lämpöä oli heti aamusta yli 20 astetta. Siitepöly reunusti rantoja.

Hiekkatien loputtua järven rantaan alkoi rantaviivaa seuraileva polku. Maasto on vuoroin nousua ja laskua, hiki kohosi pintaan vaikka etenin hitaasti. Kallioinen maasto on komeaa ja näkymät aamulla upeat.

Vesi näytti niin houkuttelevalta, mutta olin päättänyt uida ja levähtää vasta Sarkkisella, joka on pieni lampi syvemmällä metsässä. Suopursukin aloittanut jo kukintansa.

Saarijärven rantaviivaa seuratessani vastaan tuli pieni silta yli puron.

Parin tunnin hitaan patikan jälkeen saavuin Sarkkiselle. Suojaisessa sopukassa oli täysi kesä, kukkivia kasveja ja korentoja siellä sun täällä. Ilma oli hyvin helteistä.

 Lakkakin kukassa.

 Ja raate, lähemmäs en uskaltanut etten mulaa veteen.

Rannan sarassa näkyi jotain merkillistä. Kuoriutuneen korennon kuori.

Ja tämä oli vasta kuoritunut, kuori näkyy kuvan vasemmassa alareunassa.

Sarkkisen lähellä on isompi järvi, Suolikas. Siinä lopulta pääsin uimaan ja levähtämään ja ihailemaan kesäistä, suomalaista maisemaa. Ja kyllä se kahvikin maistui.

Tuossa kallioilla vierähti useampi tunti. On se vaan mukavaa, kun on kesä.....
Paluumatka oli yhtä hikinen kuin menomatka. Mutta viikonloppuisin kiire on tuntematon käsite. Jos nimittäin olisin kiirehtinyt, en olisi nähnyt tätäkään pientä ja kaunista.