Aamuvirkkuna olen innostunut liikkumaan joulukuisessa metsässä jo ennen auringon nousua, siellä on ihan oma tunnelmansa silloin. Valo muuttaa värejä ja näkymiä solakoiden puiden keskellä.
Miten voikin yksinkertainen metsämaisema olla niin kaunis! Samaa ajattelin kahden edellisenkin postaksen kuvista. Se johtuu tietenkin kuvaajasta, jolla on taito nähdä.
Kiitos Virpi! Tuo metsä solakoine mäntyineen on hyvin monimuotoinen ja yllättää minutkin yhä uudelleen näkymillään. Kannattaa tallustella metsässä hitaasti, että ennättää katselemaan...=)
Kuvissa on lapsuuteeni kesien yksi suosikkimetsä: harva- ja korkeamäntyinen, jalan alla rapiseva kuiva kangasmaa. Usein tasainen, vaikka syviä 'sumppuja' löytyy, ja kirkkaisiin sorapohjaisiin lampiin saattaa törmätä.
Kiitos Ute Lias haasteesta. Otan sen vastaan ja vastaan omalla tavallani, jos olen saanut sen aiemminkin. Palaan asiaan kun aika antaa myöten. Kiitos Ute Lias...=)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Miten voikin yksinkertainen metsämaisema olla niin kaunis! Samaa ajattelin kahden edellisenkin postaksen kuvista. Se johtuu tietenkin kuvaajasta, jolla on taito nähdä.
VastaaPoistaKiitos Virpi! Tuo metsä solakoine mäntyineen on hyvin monimuotoinen ja yllättää minutkin yhä uudelleen näkymillään. Kannattaa tallustella metsässä hitaasti, että ennättää katselemaan...=)
VastaaPoistaIhanan tunnelman vangitsit kuviisi!
VastaaPoistaI like this photoserie of the wood.
VastaaPoistaGreetings
JetteMajken
Kuvissa on lapsuuteeni kesien yksi suosikkimetsä: harva- ja korkeamäntyinen, jalan alla rapiseva kuiva kangasmaa. Usein tasainen, vaikka syviä 'sumppuja' löytyy, ja kirkkaisiin sorapohjaisiin lampiin saattaa törmätä.
VastaaPoistaKyllä tuollaisessa metsämaisemassa sielu lepää.
VastaaPoistaKiitos Pirjo!
VastaaPoistaThank you for your comment Jette!
Pekka, tuossa metsässä on myös lampi ja suotakin, monimuotoinen metsä siis.
Seita, niin lepää. Vaikka olenkin peikkometsien ikuinen ihailija myös tämäntyyppinen metsä on kaunis, erilainen ja omanlaisensa.
Kaunista! Olen iltaisin juoksulenkillä ihaillut taivaan ja tumman metsän yhdessä muodostamia värisävyjä. Joka kerta sävyt ovat erilaiset.
VastaaPoistaMäntymetsä on kaunis näin pilvisenäkin päivänä!
VastaaPoistaJa miten uskomattoman punaisiksi aurinko värjää rungot, moni-ilmeinen!
Sussi, samoja kohtia olen myös katsellut ja ihaillut. Silmäniloa lenkilläkin...=)
VastaaPoistaVikki, totta. Männynrungot näyttävät välillä aivan hehkuvan oranssina.
Hei! Heitin sinua 11 kysymystä -haasteella, mutta ymmärrän kyllä. ellet lähde mukaan. Kysymykset menevät vähän ohi blogisi aihemaailmasta.
VastaaPoistaUte Lias
http://sulatie.blogspot.fi/2014/04/111111.html
Kiitos Ute Lias haasteesta. Otan sen vastaan ja vastaan omalla tavallani, jos olen saanut sen aiemminkin. Palaan asiaan kun aika antaa myöten. Kiitos Ute Lias...=)
VastaaPoista