Yöpyessäni järvenrannalla kuuntelin moneen otteeseen jään ääniä. Matalia kuminoita ja kumahteluja. Äänet olivat vangitsevia, pysähdyin seuraamaan niiden liikettä jään alla. Ääni tuntui kulkevan omia salaperäisiä reittejään hankikantoisen lumen alla jossakin.
Pakkasyön jälkeen aamu oli säihkyvä. Hiljainen, kylmä ja tavattoman kaunis. Niitä aamuja, kun on kiitollinen saadessaan elää ja kokea sen.
Valoa ja kevättä kohti mennään yhä isommilla kukonaskelilla, ensimmäinen leskenlehtikin nähty ja peipon ääni tänään kuultu. Jäähyväiset talvi ja tervetuloa kevät!
Aivan upeita kuvia! Ihanaa kun on kevät. Jäiden paukkuminen ja kumina on vähän pelottavaa. Etenkin jos vielä sattuu olemaan pilkillä, ja jakkaran alla möyrii. Hyvää viikonloppua.
VastaaPoistaKiitos Anne! Jään äänet ovat merkillisiä ja jännittäviä kyllä. On varmasti metka tunne, jos pilkkijakkaran alla möyrii! Kiitos samoin Anne :)
PoistaMoi. Upeita kuvia. Tykkään erityisesti jäisistä kasveista.
VastaaPoistaMoi Sami, kiitos paljon!
PoistaKauniit kuvat, erityisesti huurteiset korret.
VastaaPoistaKiitos Marliska :)
PoistaOh, kiteet, varjot ja säihkyvä lumiaava...
VastaaPoistaTalvi ei vielä ole taittunut, vaikka täällä etelässä onkin niin keväistä jo. Yöpakkanen kohmettaa, päiväinen aurinko sulattelee viimeisiä lumia.
Talvi pitää vielä suurta osaa Suomesta otteessaan. Täällä ihan etelässä kevät jo puskee läpi suurella elämänvoimalla.
PoistaJään ääntely on aika mystistä. Kauniita talvikuvia ennen kesän ihanuutta.
VastaaPoistaEipä ole Oulussa vielä leskenlehtiä, lunta metri ikkunan alla : )
Ohoh Mayo onpa siellä vielä lunta! Mystistä jään ääntely tosiaan on ja hyvin kiinnostavaa. Jään alainen elämä kiinnostaa, kun se on ihmiselle niin vierasta.
Poista