Leskenlehtiä ja pääkallo

Kuunneltuani radiosta mainion pääsiäispäivän   Luonto herää kevääseen    luonto-ohjelman riensin itsekin ulos kevättä havainnoimaan. Ja niin se vain oli, että leskenlehdet olivat jo avanneet kukkansa lämpimässä rinteessä. Vaikka postasin aamulla jo tänne, en malttanut odottaa näiden kuvien kanssa.

Vielä pari päivää sitten hiihtelin hyvillä laduilla pohjoisempana ja nyt maisema näyttää täällä jo näin keväiseltä. Suomi on pitkä maa.

Pellon laitamilla pajukossa oli jotain kiinnostavaa.

Arvelin pääkalloa joko ketun tai kauriin kalloksi. Kerro ihmeessä, jos sinulla on tietoa, minkä lajin pääkallo tämä on.

Istuskelin kaikessa rauhassa pellon laidalla ja kuuntelin tämän kevään ensimmäisiä kiurun liverryksiä. Taustalta kuului välillä töyhtöhyypän vinkaisuja ja joutsenten laulua.

Olisin istunut siinä tyytyväisenä pidempäänkin, ellei jostain tyhjästä olisi noussut mieleen kamala ajatus. Rupesi tuntumaan siltä, että liesi oli jäänyt kotona päälle...ja pakkohan siitä oli lähteä kiireenvilkkaa  tarkistamaan asia. Ja toden totta, siellä soppa kiehui hellalla itsekseen kuumana, onneksi vain kakkosella, mutta kumminkin. Että niin kiire minulla oli luontoa havainnoimaan, että ruuatkin unohtuivat...

Oli muuten hyvin pehmeäksi hautunutta soppaa.