Pikkuhiljaa maltoin liikkua rannalla ja aloin nähdä kasveja kivikon seassa. Rantakukka loisti upeana väriläiskänä harmaiden kivien väleissä.
Istuin pyöreämuotoisella kivellä kuvaamassa rantakukkaa, kun etsimeen ilmaantui kimalainen. Aloin seuraamaan sen touhuja.
Merenrannoilla kasvava merivirmajuuri oli hyvin sukulaisensa rohtovirmajuuren näköinen. Ja pörriäiset tuntuivat viihtyvän myös virmajuuren kukilla.
En tiennyt nurmikohokin viihtyvän merenrantakivikoissa, se kasvoi rannalla valtoimenaan paikka paikoin.
Liikuin rantakivikossa innoissani kukista ja merestä. Väliin istahdin lepuuttamaan kinttujani ja jäin ihailemaan merta. Voi miten kaunista rannalla olikaan, olin huumaantunut kaikesta aistimastani.
Keltamaite kukki kirkkaankeltaisin kukin pilvien takaa esiin tulleessa auringossa, yllätyksekseni myös hiirenvirna viihtyi kivikossa. Jonkin matkan päässä näkyi sinistäkin sinisempiä rantatädykekasvustoja.
Tämän luulen olevan vielä kukintaansa odottavan merinätkelmän verso.
Kuvasin istuallani kukkia kimalaisen tullessa jälleen nenäni eteen, kenkäni näkyy kimalaisen takana. Aikamoinen karvamaha tuo pörriäinen on.
Keltamaksaruoho.
Aallot olivat nostaneet kallioille rakkolevää.
Noissa kallionkoloissa kasvoi tämä pieni roosakukkainen kasvi, luultavasti se on suolasänkiö.
Ja lopuksi vielä luonnovarainen ruoholaukka, ooh. Sitä otin pikkuisen kotiinkin iltapalasalaatin päälle pantavaksi. Nam.
Oli aivan huippuretki. Kasvit, merinäkymät, silokalliot, kivikot, tuuli, aurinko, maut - tuonne pitää palata.
Upeita kuvia!
VastaaPoistaKiitos Susanna!
PoistaMerinätkelmän kukinta on myöhässä, yleensä jo kukassa. Olitko Varlazuddenin virkistysalueella vai jossain ihan muualla Emäsalossa?
VastaaPoistaAhaa, merinätkelmän olen nähnyt kukassa aiemmin vain kerran viime kesänä. Olin juuri Varlaxuddenissa tällä viikolla.Upea paikka.
PoistaEn tiedä muiden mieltä, mutta minun nenässä rakkolevät "haisee" tosi pahalle! Kimalaiskuvat on ihania!
VastaaPoistaEn onnekseni haistanut mitään, vaikka kuvasin kontallani :) Kimalaiset vaan tulivat nenäni eteen, pakkohan niitäkin oli kuvata. Kiitos Anne.
PoistaOnpa upeita kuvia. - Olenkin ensimmäistä kertaa blogissasi, kiva blogi ja upeita kuvia. - Kesäterkkuja Pihakuiskaajan puutarhasta Joensuusta!
VastaaPoistaKiva, että löysit blogiini, kiitos kommentistasi ja terveisistä. Tulen oitis vastavierailulle :)
PoistaVau! Onpa sinulla ollut hauska ja antoisa retki Porvooseen. Kimalaiset näyttävät suloisilta karvapalloilta ja siitä onkin mukava seurailla.
VastaaPoistaOikein mukavaa loppuviikkoa sinulle =)
Oli Birgitta antoisa retki. Retkeilen paljon, mutta tämä paikka teki kyllä vaikutuksen. Kiitos ja ihanaa päivän jatkoa sulle :)!
PoistaMoi. Upeita kuvia. Ranta kivikoissa on aika paha välillä kävellä. Kimalaisista tosi mahtavia kuvia.
VastaaPoistaMoi Sami ja kiitos. Onneksi oli vaelluskengät jalassa, ne olivat tarpeen kivikossa kävellessä. Nuo kimalaiset olivat tosi linssiluteita, tulivat väkisellä kuviin :)
PoistaKyllä osaavat kivet ja kalliotkin olla kauniita!
VastaaPoistaOikeassa olet, minäkin ihailin kukkien lisäksi niitä. Silokallio on ninemsä veroinen ja meren siloittamat kivet myös.
PoistaOnpa ihastuttava paikka! ja supersuloisia kimalaisia :)
VastaaPoistaNinnu, suosittelen tuota paikkaa jos pitää merestä. Kimalaiset ovat kyllä hauskoja sen lisäksi että ovat tosi ahkeria.
PoistaHienosti kuvattu sanoin ja kuvin elämyksellinen retki.
VastaaPoistaKiitos Marliska, mukava jos sain kuvattua siellä kokemaani.
PoistaMeren rannalla yhdistyy suuri ja pieni kauneus. Upeat kukkakuvat.
VastaaPoistaTotta. Kiitos paljon Seita.
PoistaOi, ihana meri ja ranta. Karuus on yksinkertaisuudessaan kaunista!
VastaaPoistaKaruus on kaunista minustakin. Hurmaannuin tuohon paikkaan täysin, vaikka meri on minulle hyvin vieras elementti.
Poistaihanat kuvat! Olen nähnyt nurmikohokkia paljon Porin Reposaaren rannoilla.
VastaaPoistaKiitos Sussi! Ahaa Porissa en ole käynytkään. Niin paljon kiintoisia paikkoja Suomessa.
PoistaPientä, suurtaa, aavaa -- rauhoittavaa.
VastaaPoistaKyllä. Ja vaikuttavaa.
Poista