Peltomaisemaa

Jätettyäni pöllöretken väliin väsymyksen tähden varhainen retki pellolle tuli sen tilalle. Peltojen  yllä leijaili siellä täällä pakkasyön jäljiltä utua ja kuu kurkisteli aamutaivaalta.

Pellolla leijailee usein utunauhoja.

Auringon noustua se kultasi maisemaa valollaan.

Auringon valoa kevättalven päiviinne.

Kevättalvi

Talven ote on luja, joskin kevään valo ja raikkaus on jo ilmassa lumirunsaudenkin keskellä.

Kivaa viikonloppua!

Lumikenkäilyä lumisateessa

Sääennuste oli luvannut uutta lunta kymmenkunta senttiä, oiva sää lumikenkäretkelle siis. Lämpötila nollassa ja hienoinen lumisade pehmensi maisemaa. Taivalsin peltojen poikki kohti ennen tutkimatonta metsätietä. Sen saavutettuani hidastin tahtia ja kuljin hiljakseen lumisateen vaimentamassa luonnossa. Aika tuntui pysähtyvän.

Tie sukelsi väliin pellonlaitaan palatakseen jälleen metsän siimekseen.

Tieltä sisään metsään mentyäni äänet vaimenivat tyystin.

Kuuma kaakao ja ruisleipä maistuivat  tauolla kuusen alla. Kuusen oksien suojatessa lumisateelta voimat palautuivat.

Lumisade väliin hiipui ja voimistui jälleen harmauttaen näkymät.

Loppumatkasta lunta satoi jo reippaasti. Oli hyvä palata kotiin ja seurata lumihiutaleiden tihenevää verhoa ikkunasta käsin.

Rentouttavaa viikonvaihdetta sinulle.

Kun meri on sula

Silloin Uudellemaalle  tupruttaa märkää nuoskalunta ja yleensä  suuria määriä kerralla. Pääkallokeleistä siirryttiin suoraan 10-15  sentin nuoskaan. Talviautoilu on haastavaa ja retkikohteet seuloutuvat sen mukaan, mihin autolla pääsee.

Kun autolle löytyi paikka, josta pääsee omin voimin irtikin, sain pitkästä aikaa astella jokirantaan. Ei haitannut hangessa kahlaaminen, lopultakin luontoon liikkumaan. Pääni pyöri joka suuntaan, oli paljon katsottavaa ja koettavaa.

Talitintit lauloivat jo kevättä ja koski kuohui lumisessa maisemassa kohisten. Elämän tuntu oli vahva.

Seurailin jokivartta ja kahlasin lumessa. Ei näkynyt  muita jälkiä kuin oravan varpaan jäljet. Vesi Vantaanjoessa oli  korkealla ja leveällä.

Veden ollessa korkealla ajattelin pääseväni kuitenkin kuivin jaloin jokivarren polkua.

Väistin ja väistin vettä ja  huomasin olevani lumisessa ryteikössä. Takaisin en viitsinyt mennä, ei kuin suoraan läpi vaan.

Väistelin  oksia kumarassa. Pitkästä aikaa pääsin rämpimään....päästyäni selville vesille märkää lunta oli joka paikassa taskuja myöten.

Rämmittyäni hangessa oli kiva tehdä tulet ja istua katsomaan jokea. Onneksi oli omat puut repussa, muuten olisi jäänyt tulet tekemättä puiden puuttuessa.

Palasin omia jälkiäni autolle, jonka sain ajettua  lumihangesta. Tietkin olivat  jo suurelta osin aurattu ja kotiin oli hyvää ajaa.