Ilvesreitillä

Ilvesreitti on Hämeen järviylängöllä  usean kunnan alueella kulkeva  merkitty reitti. Olen patikoinut sitä   Liesjärven kansallispuistossa ja Evolla, nyt kävin tutkimassa Liesjärven eteläosissa Onkimaanjärvelle menevää reittiosuutta päämääränä siellä oleva laavu järven rannalla.

Alkuun reitti oli erinomaisesti merkitty, jopa huonokulkuisilla hakkuuosuuksilla. Joskus näillä reiteillä on rakennettu järeitä siltoja suhteellisen pientenkin ojien yli, vähän huolletuilla reiteillä ne ovat patinoituneita.

Katse tavoitti kesän ensimmäiset kanttarellit, päätin poimia ne paluumatkalla, reitti ei ole ympyräreitti. Siinä sieniä katsellessani läheltä pusikosta  kuului äkkiä sellaista ryskettä ja jytinää ja kavioiden kopsutusta, hirvi taisi pötkiä pakoon minua....=) En ehtinyt pelästyä, niin selvää oli, että hirvi oli menossa toiseen suuntaan. En edes nähnyt eläintä, harmittelin. Mutta en ole tainnut koskaan olla niin lähellä hirveä luonnossa.

Aika pian polku tuli toisen hakkuuaukion reunalle ja samalla loppuivat reittimerkinnät. Olin luottanut merkittyyn reittiin ja mukana ei ollut edes karttaa eikä kompassia ja tovin merkkejä etsittyäni oli pakko kääntyä takaisin. Tuntui tavattoman tylsältä, mutta vieraassa metsässä eksymisen vaara olisi ollut suuri.

Palasin omia jälkiäni ja edellisessä erinomaisen hyvin merkityssä risteyksessä käännyin kohti toista reittiä, päätin tutkia sitä vähän matkaa eteenpäin. Ja se kannatti, metsätien varrella oli ihana perhospaikka.

Ensin huomasin kukalla perhosia ruuhkaksi asti.

Sinisiipi on viehkeä, oli yllätys kuvia tietokoneella katsoessani nähdä, kuinka karvainen se on esim. mahapuoleltaan. Joku  oli myös reissussa rähjääntynyt ja siipensä haavoittanut.

Sinisiipien lisäksi kukalla ruokaili tämä ruskeasävyinen perhonen.

Perhoset nähtyäni harmitus reitin muuttumisesta oli kadonnut, lisäksi maistoin kesän ensimmäiset villivadelmat, nam.

Maistuvaa päivän jatkoa.