Olin varautunut siihen, että koko retken ajan sataa vettä. Ja sitä satoikin heti aamusta.
Tämä kasvi on vielä tunnistamatta. Liekö puutarhakarkulainen vai mikä, en tunnistanut kosteassa puronvarressa kasvanutta lehtiruusuketta.
Löysin uuden tulistelupaikan syrjäisen lammen läheltä.
Löysin muutakin, korvasieniä! Sienikausi on siis avattu.
Ihastuksekseni aurinko tuli esiin pilvien takaa.
Kiersin Piilolammen ja sieltä nousi köydellä tuettu reitti kallion laelle. Polku vie valtion luonnonhoitometsään.
Piilolammin toiselta reunalta on lohkottu mustaa graniittia. Kallion kupeessa on kiehtovat näkymät tulistelupaikkoineen.
Komeita kallioita on Piilolammin parkkipaikan lähelläkin.
Rehkittyään metsäpatikalla useita tunteja retkellä kerätyistä korvasienistä valmistettu sienikastike maistui taivaalliselta perunoiden ja pihvin lisukkeena. Ei ole patikoijan suu tuohesta tehty.
Upeita luontokuvia!
VastaaPoistaMahtavat kallionlohkareet!
Wau, ihania kallioita! Maisemat on todella upeita :)
VastaaPoistaJylhät näkymät. Metsä on vielä oudon paljas.
VastaaPoistaKomeaa metsämaisemaa. Onneksi Etelä-Suomessakin on vielä erämaisia alueita.
VastaaPoistaPirjo, kiitos. Isojahan nuo kalliot ovat, kuvista sen itsekin selvemmin näkee...=)
VastaaPoistaJaana Koo, noiden kallioiden vierellä sitä tuntee itsensä aika pieneksi...=)
Pekka, vihreys ei ole vielä vallannut metsää kuin paikka paikoin. Jylhä maisema miellyttää.
Seita, se on todella onni. Nautin erämaisista alueista suuresti, se on osin sitä mitä metsään mennessäni haen.