Puolukkareissulla

Syksy on ihanaa aikaa, pääsee sieni- ja marjastusreissuille. Eräs lempimarjoistani on ehdottomasti puolukka, jota käyn noukkimassa talven varalle vuosittain. Marjastusretkellä kannan mukanani  pokkaria, se kun on pienempi. Joku kamera kulkee mukana kumminkin, eihän sitä koskaan tiedä, mitä kiinnostavaa vastaan tulee.

Tämä metsä on mainio, kerään sieltä sieniä ja marjoja syksyisin, hiihdän ja lumikenkäilen talvisin, patikoin keväisin ja kesäisin  sekä uin lähilammissa ja järvissä ympäri vuoden. Nämä kuvat ovat kangasmaiselta osuudelta, muunkinlaisia metsätyyppejä alueella on.

Myös viereisellä suolla kuljen karpaloiden keruussa ja muutenkin, erään kerran olin eksyä tarpoessani teerien pulputuksen perässä.

Puolukoiden ja muidenkin marjojen kerääminen on minulle kuin meditaatiota. Kerään käsin enkä pidä hoppua, rauhoitun. Nivelten ollessa kipeät en  jaksa tai pysty  kyykistelemään, vaan otan paremman asennon. Jumpassa kävijät tunnistavat merenneitoasennon, joka sopii myös marjanpoimintaan...:) Siinä istutaan maassa kyljittäin.

Koskaan ei ole niin kiire, ettei ehtisi katselemaan ympäristöäkin ja sen yksityiskohtia.

Metsän äänimaailma pysäyttää kuuntelemaan. Poimittuani pitkään puolukoita samassa, hyvässä kohdassa metsän linnut tulevat lähipuihin puuhastelemaan. Töyhtötintti touhuaa töyhtö pystyssä syystoimiaan ja saan katsella sitä parin metrin päästä. Jostain kuuluu punatulkun jypytys.

Hengitys höyryää aamun viileydessä. Pari tuntia noukittuani ämpäri on täynnä ja nautiskelen eväät aurinkoisessa paikassa maassa istuen, tömäkkään kuuseen selkääni nojaten. Katson puolukkasaalistani ja tunnen itseni kuin Huovisen Hamsteriksi. Hymyilyttää.