Kesäpäivä suolla

Mulle jos sanoisi "painu suolle", voisin vastata siihen "mielelläni" :) Kävinkin tutkailemassa tutulla suolla, joko lakat on kukassa ja näkyykö kyytä.

Matkalla suolle näin tämän kevään ensimmäiset metsätähdet, niitä oli metsänpohjalla runsaasti. Ihanat, pienet tähdet hieman hämyisessä metsässä.

Tämä suo reunustaa lampea ja on pääosin helppokulkuista ja vielä suhteellisen kuivaakin. Paikoitellen oli  märkiä ja upottavia kohtia ja joihinkin niistä joku oli avuliaasti laittanut paksuja oksia ja lankun sillaksi. Taiteilin pitkin riukuja kuin trapetsitaiteilija tukea pienistä näreistä kurkotellen. Tupasvillan tupsut täplittivät maisemaa.

Lammella pesivä kuikka huuteli pariin otteeseen ja ylilennon tekevä yksinäinen kurki krääkäisi. Hiki nousi otsalle tarpoessa. Ja olihan se lakkakin avannut kukkanuppujaan, niitä pilkisteli siellä täällä sammalten seassa. Noukin kämmenellisen  himmeän tummanpunaisia, viimevuotisia karpaloita suuhuni.

Mättäitä koristivat suokukan vaaleanpunaiset, ruukkumaiset kukinnot. Se on kyllä viehko kasvi.

Tarvoin suosta lampeen kurkottavaan pikkuruiseen niemenkärkeen ja istahdin katselemaan kuikan leppoisaa uiskentelua. Kuvattavaksi se oli liian kaukana, mutta tuntui hyvältä katsella ikiaikaisen uljaan linnun lipumista kaikessa rauhassa pitkin lammen pintaa. Välillä se kurkotti sipaisemaan peräsulkiaan ja sukelsi yhtäkkiä pitkään vedenalaiseen liukuun. Aurinko lämmitti kasvoja ja suopursun nuppuiset versot tuoksuivat vahvasti.

Myös raate oli herännyt kukintaansa  varhain. Se on uskomattoman kauniskukkainen.

Päätin hikisen suoretkeni uimiseen samaisessa lammessa kuin kuikka. Vesi oli jo kesäisen lämmintä ja rantakivellä mukava kuivatella aamupäivän auringossa. Paluumatkalla tein tuttavuutta Suomen kesän pienten lentävien kanssa ja hyttysenpaukamista tuli seuraavien päivien aikana kunnioitettavan isokokoisia.

Se on kesää se.