Nuo ihanat talvipäivät

Kevät on tuloillaan ja talviloma vietetty, vielä viimeinen katse voimauttaviin lomamaisemiin. Kaunis kiitos noista täydellisen rentouttavista päivistä, jolloin arjen huolet kaikkosivat ja sai nauttia elämästä kuin lapsi.

Loma oli täynnä aurinkoisia päiviä, takan loistetta, kuumia löylyjä, hyvää ruokaa ja vähän herkkuja, unta hirsien suojissa kauniin tähtitaivaan alla. Nuo pieneltä kuulostavat mutta minulle merkitykselliset asiat tekijät taas taikojaan.

Hiihtoa ja kukkasia

Näin pitkään on saanut hiihtää eteläisessä Suomessa, mutta aamun hiihto saattoi olla jo viimeinen. Maa pilkottaa paikka paikoin. Varhaisaamun maisema oli unisen utuinen, viileän pastellinen. Hiljaisessa aamussa kuului suksien voimakas rahina ladulla, yöpakkaset olivat jäätäneet sen välillä korkeiksi, kapeiksi ja koviksi kouruiksi ja välillä leveän laakeiksi kaistoiksi.

Tämä kevät on erikoinen, ensimmäiset leskenlehdet näin siinä ladun vierustan rinteen pälvipaikassa. Digipokkari ei suostunut tarkentamaan kohmeisia nuppuja, akku taisi olla vähissä. Jatkoin rahistelua kovettuneella ladulla,  hitaasti lykkien.

Hiihdon jälkeen läksin vielä kävelylle, olihan leskenlehdistä saatava kuva. Ladun lähimaastossa on usein rinteessä leskenlehtiä aikaisin, siispä sinne. Ensin näin vain pullean nupun.

Ja rinteen toisella reunalla niitä oli, pikkuaurinkoja! Keskellä kuivia  kasvinosia ja kevään harmaata maanpintaa.

Kevään toiset kasvot pienen matkan päässä, rouhea lumipinta ja tuulen tuivertama osmankäämi.

Loppumatkasta silmät löysivät maasta vielä jotain pientä sinistä. Oioi, pieniä kevätkukan nuppuja!

Kaunista sunnuntain jatkoa, kevät on jo ovella!

Ukkometso

Menneellä viikolla ajaessani töihin aamuvarhaisella olin karauttaa  ojaan katsellessani pellolle. Pellolla tien vierellä parinkymmentä metriä tiestä keikaili komea ukkometso kantohangella pyrstöviuhka levällään. Miten olikin niin huono tuuri, että olin aikataulusta juuri sinä aamuna hieman jäljessä ja oli  kiire tapaamiseen uuden esimiehen kanssa, en voinut pysähtyä. Mitenhän hän  olisi suhtautunut, jos olisin myöhästymisen  syyksi kertonut metson ja sen pyrstöviuhkan ihailun.....

Tapaamisestani erään kiihkeän ukkometson kanssa kirjoitin aiemmassa Hipaisuja-blogissani. Koska nyt en kuvia saanut, laitan  tuosta toisesta kohtaamisesta pari otosta. Metso on komea lintu ja parin metrin päästä nähtynä kuten viime toukokuussa pelottavakin. Se nokka on nimittäin melkoinen. Elämyksenä se oli unohtumaton.

Lintuja retkilläni aina kuuntelen ja katselen, mutta kuvaan en pikkulintuja saa. Minulle pitääkin näköjään olla vähän järeämpi lintu......=)

Keskeneräinen

Keskeneräinen.

Naisenmuotoinen, joka ei ole valmis.

Mutkia matkassa, takapakkia, viivästyksiä.

Harmituksia, hammastenkiristystä,

ei, eihän tätä kestä!

Silmissä  turhautuminen, suru, yksinäisyys.

Välillä  huimaa  myötäistä, 

vauhdikasta, tuulen tuntu kasvoilla,

auringonpaistetta niin että  häikäisee.

Hänen silmistään loistaa riemu, rakkaus, onni.

Eikö  koskaan tasaista,

 ihmisen tavallista taivallusta?

On.

Mietteliäät silmät, rauhaisat.

Mitä näkyy kaikissa  kuvissa?

 Kuka on nainen  peilissä, hän  joka katsoo silmiin?

 Mitä hänen sisällään on?

Keskeneräinen.

Savea  elämän käsissä,

paljon tunteva aihio.

Jälkiä

Jälkiä, merkkejä, painaumia. Jotain nähtävissä hangella, että tästä on kuljettu. Pieniä ja suuria, risteileviä ja mutkittelevia. Kuin elämän jättämät juonteet iholla.

Kevään korvalla

Aika pysähtyä ja olla hiljaa.
Aika keskittyä siihen, mikä on tärkeää  ja unohtaa muu. 


Rauhaisaa ja kaunista pääsiäisen aikaa!

Joenpohjalla kenkäillen

Erään melontareitin  varrella  rannan laavu tuli niin yllättäen  näköpiiriin, että joen virtauksessa kajakki hujahti siitä nopeasti ohi. Mutta nyt karttaa tutkiessani huomasin, että sinnehän voisi lumikenkäillä.

Kumpuileva maasto aamuauringossa huikaisevan sinitaivaan alla toi mielleyhtymiä jostain muusta seudusta. Lumen pinnan kuviointi, moottorikelkkojen urat hangella, maaston nousevat ja laskevat  muodot.

Ja sitten satumainen tunnelma jokimutkien pajukoissa ja talventörröttäjissä. Matka taittui rauhallista tahtia, oli niin paljon nähtävää ja koettavaa.

Välillä piti katsoa  alhaalta joenpohjalta ylöspäin, välillä laskeutua kontilleen alas tutkimaan maanrajan kiinnostavia näkymiä.

Oli mukava nähdä melontareitti talvisaikaan joenpohjalta käsin  ja pysähtyä laavulle. Yleensä pidän ympyräreiteistä, mutta kyllä tässä maisemassa riitti aistittavaa ja elämyksiä  mennen tullen upeana kevättalven aamupäivänä.