Naisenmuotoinen, joka ei ole valmis.
Mutkia matkassa, takapakkia, viivästyksiä.
Harmituksia, hammastenkiristystä,
ei, eihän tätä kestä!
Silmissä turhautuminen, suru, yksinäisyys.
Välillä huimaa myötäistä,
Välillä huimaa myötäistä,
vauhdikasta, tuulen tuntu kasvoilla,
auringonpaistetta niin että häikäisee.
Hänen silmistään loistaa riemu, rakkaus, onni.
Eikö koskaan tasaista,
ihmisen tavallista taivallusta?
On.
Mietteliäät silmät, rauhaisat.
Mitä näkyy kaikissa kuvissa?
Kuka on nainen peilissä, hän joka katsoo silmiin?
Mitä hänen sisällään on?
Keskeneräinen.
Savea elämän käsissä,
paljon tunteva aihio.
Kauniisti tosi on runosi.
VastaaPoistaKosketti syvälle... kaikille särkyneille ♥
VastaaPoistaKaunis runo! Keskeneräisenä työpöydällä...jonain päivänä VALMIS;) Rentouttavaa viikonloppua sinulle!
VastaaPoistaKaunis runo josta tuli mieleen tämä:
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=NwlYQI1hcuk
Kuva kuin harsoinen uni.
VastaaPoistaIkuisesti kesken, mutta onneksi muovattavissa. Osuvasti runoiltu.
VastaaPoistaKiitos Ellinoora.
VastaaPoistaKiitos Jaana, särkyä voi ihminen.
Evangelina, kiitos. Mukavaa viikonvaihdetta myös sinulle!
Kiitos Seita. Pidän Loirista, tuota laulua en ole ennen kuullut. Yhtymiä huomasin minäkin.
Pekka, hyvä sana harsoinen tässä yhteydessä.
Kiitos Mayo. Todella ikuisesti kesken, hyvin sanottu.
Hieno runo. Ollaan ehyitä vaikka keskeneräisiä =)
VastaaPoistaKiitos Birgitta. Totta, voi olla samaan aikaan ehyt ja keskeneräinen, lohduttava ajatus.
VastaaPoista