Tulvivaa

Vantaajoki ja sen pauhaavat  koskiosuudet pysäyttävät ihmettelemään.  Pauhaavan kosken äärellä on helppo ymmärtää sen voima ja mahti. Elinvoimainen  joki pursuaa vettä ja tulvii rannoille. Kevät rynnistää jokiuomaa ja rantoja pitkin ja voin vain katsella ja kunnioittaa sitä.

Rannat ovat vielä osin lumen peitossa. Piti katsoa tarkkaan mihin astuu, eräässä kohdassa kuvatessani huomasin äkkiä seisovani liian lähellä vesirajaa. Lumeen oli sulanut aukko ja sieltä pilkisti vauhdikkaasti virtaavaa vettä. Hups.

Joen lisäksi näin ja kuulin kevään. Punarinnan helisevän laulun ja tienpenkalla kukkivan yksinäisen pystykiurunkannuksen. Kävelytiellä hitaasti taapertavan leppäkertun ja yli lentävän isokuovin huudon.

Mikä viikonloppu. Vahvasti sykkivä  ja kiihkeä ja kuitenkin herkkä ja hentoinen. Kuten elämä.