Merkillistä, miten elämässä kuprut tulevan rykelmänä, minun elämässäni ainakin. Ensin tulee yksi, kohta toinen ja sitten niitä onkin jo jonoksi asti. Käytännön vastoinkäymisiä ja hankaluuksia, jotka vievät voimia ja rahaa. Minun on vaikea kestää epävarmuutta ja epätietoisuutta ja ajattelen helposti pahinta mahdollista vaihtoehtoa. Olen hyvä murehtimaan.
Elämä opettaa minua nyt sietämään keskeneräisyyttä ja epävarmuutta. Elämä opettaa elämään päivä kerrallaan.
Kaiken tämän keskellä kevään merkit antoivat voimaa. Vielä viikko sitten hiihdin noissa maisemissa, nyt kuulin siellä töyhtöhyyppien vinkaisuja. Näin naurulokit ja kahden kiurun lentävän korkeuksiin vielä ujohkosti äännellen. Kostea, utuisen pehmeä maisema on hitaasti heräämässä kevääseen.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Lempeää sunnuntain jatkoa.
Töyhtöhyyppä ei murehdi, järvi ei huolehdi jääpeitteestään. Kevät tulee kun sen aika on. Ja aina se tulee. Olet hyvä myös toivomaan. Ja valo tulee sitä kutsuvan luo.
VastaaPoistaOn vahvuutta nähdä utuisen maiseman läpi; kevät ja valo ovat tulossa :)
VastaaPoistaKauniin utuisia kuvia, hienoja tunnelmia. Myös tällainen maisema voi olla kaunis kuten tässä!
VastaaPoistaEikös sitä tavata sanoa että vastatuuli vahvistaa!
Mukavaa alkavaa viikkoa toivottavasti asiat selviävät!
Ari, kiitos kannustavista sanoista! Ollapa kuten se töyhtöhyyppä, joka ei murehdi.
VastaaPoistaJaana, kiitos sanoistasi! Kevät tulee ja saa tulla, taidamme kaikki odottaa sitä.
Vikki, minustakin tässä vuodenajassa on kauneutta, vaikka on paljon myös rapaa ja märkää. Kiitos tsempistä, toivon minäkin että asiat oikenisivat. Mukavaa viikkoa myös sinulle...=)
Vastoinkäymiset opettavat näkemään onnenhetket selvemmin!
VastaaPoistaElämällä on aina kaksipuoleiset kasvot. Ilo ja suru, varmuus ja epävarmuus.
VastaaPoistaKun sieltä ryteikön keskeltä kaivautuu, niin eikö vain aurinko ala pilkistää pilvien raosta.
VastaaPoistaBloggaa itsesi Haltiaan!
VastaaPoistaLuin blogiasi ja ajattelin, että ehkä olisit kiinnostunut osallistumaan tulevan Suomen luontokeskus Haltian ympäristö-, luonto- tai retkeilyaiheiseen blogikisaan.
Lue lisää täältä: http://haltiasuomi.wordpress.com/2013/04/12/bloggaa-itsesi-haltiaan
T: Aura/Haltia
Kiitos Anna, Sussi ja Seita sanoistanne! Olen urakoinut monella rintamalla ja monta pusikkoista kohtaa setvinyt. Mutta jottei pääsisi ihan laakereillaan lepäämään tehtävää on yhä.
VastaaPoistaAura, kiitos vinkistä....=)Olen otettu ajatuksestasi, täytyy tuumata. Haltian avaamista odotan, tulen tutustumaan siihen joka tapauksessa, osallistuin kisaan tai en.
Niin, joskus niitä kupruja tulee vähän joka suunnalta. Jollain tavalla niiden ylitse tai läpi aina pääsee. Ajan kanssa ainakin. Ja myöhemmin asiaa voi katsoa sellaisin silmin, ettei vielä tulisi mieleenkään.
VastaaPoistaKevät on muutoksen aikaa, ja muutos on välttämätöntä. Joskus on hyväkin asia.
VastaaPoistaPakko sanoa: Tykkään rauhallisesta tunnelmasta blogissasi (:
Birgitta, noinhan se on. Olen elänyt läpi kupruja ennenkin, erilaisia kupruja. Vaikka tietää, että niistä selviää, keskellä kuprua on joskus vaikea olla. Mutta kyllä se tästä...=)
VastaaPoistaMagenta, kiitos....=) Mukavaa, että olet löytänyt tänne lukemaan ajatuksiani ja katsomaan kuviani.
VastaaPoistaMuutokset ja vastoinkäymiset kuuluvat elämään, joskus niitä vyöryy vain liikaa kerralla. Ja minä kun pidän tasaisesta.....=)
Jospa osaisi elää päivän kerrallaan, se on taitolaji.
VastaaPoistaItse kuulun murehtijalajiin, mutta toisaalta jokin minussa uskoo, että vastoinkäymiset loppuvat aikanaan. Asioilla on tapana lutviutua.
Aimarii, samoja ajatuksia minulla. Murehdin, vaikka tiedän asioiden jossain vaiheessa järjestyvän jollain tapaa. Sellainen on luontoni.
VastaaPoista